HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Emmanuelle ei missään nimessä ole yhtä stimuloiva kuin Radley Metzgerin parhaat pehmoporno-opukset malliin Camille 2000 (1969) ja Therese and Isabelle (1968), joissa ohjaajan hedelmällinen mielikuvitus saa melkein unohtamaan että seksi on simuloitua. Mutta elokuvassa on silti aitoa eroottista vetovoimaa – ainakin voyeuristisella tasolla. Viritys on samanlainen kuin olla kauniin naisen seurassa, joka on unohtanut napittaa puseronsa, tai joka ei ole laskenut kaihtimia alas ennen riisuutumista. Nätinnäköinen hollantilaisnäyttelijä Sylvia Kristel on puoliksi viaton ja puoliksi seksihullu Emmanuelle, jonka ei tarvitse tehdä muuta kuin liikkua kankaan toiselta laidalta toiselle kuumentaakseen tunteita, ja joka ei selvästikään tiedosta kehonsa huolettoman esittelemisen kiihottavan äärimmilleen niin katsojat kuin elokuvan henkilöhahmotkin. Kristel on valloittavan välitön nostaessaan reittänsä ja antaessaan kylpyviittansa aueta; tai nojatessaan eteenpäin siten, että puseron kaula-aukosta vilahtavat sekunnin tai parin ajan hänen rintansa. Alati niukoissa vaatteissa kulkiessaan hän pitää silmämme valppaina. Ei ole mikään ihme että Ariane, havaitessaan Emmanuellen juhlissa yhdessä paljastavimmista asuistaan, tuntee pakottavaa tarvetta asettaa käden tämän rinnan päälle, siitä huolimatta että muut juhlavieraat ympäröivät naisia.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Naturalistinen, "revisionistinen" western riisui 1970-luvulla lännen hahmoilta myytin hohteen, mutta vasta 20 vuotta myöhemmin valmistui lännenelokuva, joka täydentää naturalistisen suuntauksen. Clint Eastwoodin Armoton on monien mielestä vallankumouksellinen western. Sitä se ei suinkaan ole, sillä Armottomassa ei kuvata mitään mitä 1970-luvulla ei olisi jo westerneissä käsitelty. Eastwoodin elokuvan arvo on siinä, että Vaarojen maa -televisiosarjan tavoin sen kuva lännestä on historiallisesti niin lähellä totuutta kuin on mahdollista.

Eastwoodin itse esittämä palkkatappaja William Munny voisi olla suoraan villin lännen historiasta. Monien todellisten lännen murhamiesten tavoin Munny on juoppo, joka on kännipäissään ja viskirahojen vuoksi tappanut kenet tahansa. Eastwoodin ei tarvitse keksiä mitään puolusteluja Munnylle sillä kaoottinen, raaka ja epävarma maailma, jossa Munny elää selittää hänen luonteensa ja tekonsa kattavasti.

Armoton käsittelee länttä paikkana, jossa legendat kuolevat ennenkuin ne ehtivät kunnolla syntyäkään. Itä on lännen legendojen kehto, ei suinkaan länsi itse. Eastwoodin kuvaamassa maisemassa tappaminen on likaista ja julmaa, eikä lailla ja laittomuudella ole selvästi erottuvaa rajaa. Ihmiset yrittävät repiä elantonsa ankarasta maasta miten kykenevät, eikä heidän elämällään tai kuolemallaan ole suurtakaan merkitystä.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

John Hustonin viimeinen ohjaus Muistot on tiettävästi ainoa merkittävä elokuva, mitä on tehty vuosisatamme suurimman englanninkielisen kirjailijan, James Joycen tuotannon pohjalta. Joycen novelli "Kuolleet" syntyi lähinnä oma- ja suvun elämänkertojen aineksia yhdistäen ja muuntaen 1906-1907 Roomassa, maanpaossa. 25–26 -vuotias kirjailija suhtautui Irlantiinsa ja Dubliniinsa vähintään kaksiarvoisesti. Muistot puolestaan toteutti 81-vuotiaalle ohjaajalle kuoleman kynnyksellä parinkymmenen vuoden takaisen unelman.

Morkanin iäkkäiden sisarusten perinteiset loppiaiskutsut 1904 kokoavat henkilöt talven tuiskuista sisälle lämpimään, vielä joulua henkivään taloon, irlantilaisen vieraanvaraisuuden taikapiiriin, lansieerikatrillin hyörinään, henkevään musikaaliseen seurusteluun, hyvän ruuan ja puhtien juomien pariin. Kutsujen jälkeen vieraat etsiytyvät tahoilleen. Keski-ikäiset aviopuolisot, Gabriel ja Gretta Conroy, jotka vähitellen ovat selkiytyneet päähenkilöiksi, matkaavat vuokra-ajurin kuljettamina hotelliin. Seuraa totuuden hetki: vaimon surun tunnustus, miehen havahtuminen, vapautuminen, sulautuminen itsetuntemuksen kautta syvämielisiin ykseyden elämyksiin.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Kun tätä alun perin NBC-televisiokanavalle tehtyä elokuvaa suunniteltiin, KISS oli uransa huipulla – valloitettuaan levylistat, konserttiareenat ja vieläpä sarjakuvat. Yhtye piti tauon sooloalbumiensa nauhoituksista ja kokoontui tekemään Hanna-Barberan kanssa hölmöä, mautonta ja hauskaa elokuvaa, joka on kaikin tavoin aikansa tuote. Kabuki-asuinen nelikko tekee sisääntulonsa lentävinä, salamanomaisina superolentoina, jotka vain sattuvat muodostamaan myös rockyhtyeen, joka on buukattu esiintymään suureen huvipuistoon (Los Angelesin Magic Mountain). Kun puiston suunnitellut hullu tiedemies (Anthony Zerbe) saa potkut, hän luo KISSille pahat robottikaksoisolennot, jotka korvaavat oikean yhtyeen lavalla nostattaakseen apokalyptisen mellakan.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Rashomon on elokuva, jota esitetään ja tutkitaan jatkuvasti niin idässä kuin lännessäkin. Amerikkalaiset, eurooppalaiset ja japanilaiset huomaavat sen yhä uudelleen koskettavaksi ja kiihottavaksi kokemukseksi. Se että idän ja lännen katsojat löytävät tästä elokuvasta hyvin erilaisia asioita kertoo paljon teoksen monisyisyydestä ja kulttuurien välisistä eroista.

Eräässä yhteydessä Kurosawa vastasi kysymykseeni elokuvan merkityksestä sanomalla: ”Jos olisin voinut kertoa sen sanoin, ei olisi maksanut vaivaa ja rahaa tehdä siitä elokuvaa.” Ja kysymykseen, mitä hän tarkoitti Rashomonilla, hän nauroi ja sanoi: “Sehän on tarina murhasta...” Tässä ilkikurisessa vastauksessa on totta toinen puoli. Kurosawa tahtoi sanoa, että elokuvan merkitys piili sen kertomissa tosiasioissa, ja ehkä myös niissä johtopäätöksissä joita niistä saattoi vetää. Kerran puhuin hänen kuultensa tästä elokuvasta “Rashomonin suurena murha-arvoituksena” ja hän totesi, että niin sen nimen olisi pitänyt kuulua.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

“Klassikko jo syntyessään”, luonnehti Variety-lehden Gene Moskowitz Maurice Pialat’n kolmatta pitkää elokuvaa Itke rakastettu sydän. Kuten Pialat’n varhemmassa (Minä en rakasta sinua, 1972) ja myöhemmässä (Loulou, 1980; A nos amours, 1983) tuotannossa, tässäkin on kysymys ihmissuhteiden ja kriittisen elämäntilanteen tutkielmasta. Viisissäkymmenissä oleva nainen on kuolemassa syöpään. Mitään ei voida tehdä. Perhe odottaa kuolemaa ja käy velvollisuudentuntoisesti läpi tavalliset seremoniat. Aviomies ja aikuinen poika vaimoineen tekevät tervehdyskäyntejä sairaalaan ja hoitavat kuolevaa huomaavaisesti sen jälkeen kun hänet on siirretty kotiin toivottomana tapauksena.

Aika sairauden toteamisesta kuolemaan luo elokuvan puitteet, joissa Pialat tutkii perheen elämää ja perheenjäsenten keskinäisiä suhteita. Niissä on salattuja jännitteitä, jotka Pialat’n kerronta vaivihkaa tuo näkyviin. Samalla kuoleman läsnäolo terävöittää päähenkilöiden eletyn elämän arvot ja saattaa ne uuteen valoon, ainakin viittaa uudelleenarvioinnin mahdollisuuteen. Kuoleman kuvauksessa Pialat pysyy toteamisen tasolla, lankeamatta tunteellisuuden tai filosofoinnin houkutukseen. Lähestymistapa on läpikotaisin “tosi”, aidon makuinen.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Mies ja alaston ase alkaa oivalla James Bond -parodialla. Yhdysvaltain ”viholliset” (Idi Amin, Jasser Arafat, Muammar Gaddafi, Ajatollah Khomeini ja mukavaksi hepuksi luultu Mihail Gorbatšov) istuvat punomassa juonia, kun valepukuun sonnustautunut Frank Drebin astuu sisään pilaamaan suunnitelmat. Parodia onkin aina ollut ZAZ-kolmikon väkevin ase. Pilailun kohteena ovat aikaisemmin olleet miehille rakkaat amerikkalaiset b-elokuvat sekä katastrofi-, rikos- ja jännityselokuvat. Nyt osansa saavat erityisesti lukuisat poliisisarjat ja -elokuvat, joiden kliseitä kaverukset irvailevat niin sanallisin kuin kuvallisinkin kääntein [toim. huom. juonen peruskuvaus hypnotisoiduista salamurhaajista vaikuttaa olevan lainattu Don Siegelin vuoden 1977 poliittisesta trilleristä Telefon].

Komisario Frank Drebin on ikuinen töppäilijä, hänen hahmonsa on paljon velkaa Maxwell Smartille (Salainen agentti 86) ja tarkastaja Clouseaulle (Vaaleanpunainen pantteri -sarja ja Laukaus pimeässä). Pohtiessaan asioiden käänteitä hänen tekstinkäyttönsä tuo kuitenkin mieleen itsensä Raymond Chandlerin yksityisetsivä Philip Marlowen!

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Kieslowskin väritrilogian (tai elokuvatrikolorin) ensimmäinen osa Sininen / Vapaus panee ihmettelemään, että mikä vapaus se oikein on, josta meille kerrotaan? Saako Julie elokuvan edetessä vapauden jostakin tai johonkin? Tämä kummastelu lienee ollut ohjaajan tavoitekin. Sama jatkuu muissa osissa, erityisesti keskimmäisessä Valkoisessa / Tasa‑arvoisuudessa, jossa päähenkilöt eivät muuta näytä tekevänkään kuin yrittävät saada niskalenkkiä toisistaan.

Sininen on trilogian osista ranskalaisin ja samalla ehkä "yleiseurooppalaisin". Ainakin juonen pintatasolla se on jälkimmäistä: Patricen aloittama, kesken jäänyt konsertto oli Yhtyneen Euroopan kunniaksi. Valkoisessa Kieslowskin kotimaa on enemmän esillä ja Punaisella on sveitsiläiset piirteensä. Ranskalla ja Puolalla on toki kauan sanailtu olevan jokin historiallinen erityissuhde. Joidenkin ranskalaisten ja puolalaisten mielestä maat ovat henkisesti rajanaapureita. Maantieteellisellä rajalla vain sijaitsee germaaninen häiriöpesäke.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Kiitos kaikesta Wong Foo, parhain terveisin! seuraa Stephan Elliottin Priscilla – aavikon kuningatar (1994) -menestystä aivan sen välittömässä vanavedessä. Amerikkalainen variaatio drag queenien automatkasta on silti jotain aivan muuta kuin aussiedeltäjänsä, minkä voi päätellä jo näyttelijävalinnoista. Priscillan Terence Stampin, Hugo Weavingin ja Guy Pearcen sijaan Wong Foo tarjoilee elokuvayleisölle Patrick "Dirty Dancing" Swayzen, Wesley "Blade" Snipesin ja John "Moulin Rouge" Leguizamon.

Kiitos kaikesta Wong Foo, parhain terveisin! on kertomus kolmesta drag-ammattilaisesta, Vida Bohemesta (Patrick Swayze), Noxeema Jacksonista (Snipes) ja Chi-Chi Rodriguezista (Leguizamo), joista kaksi ensinmainittua voittaa palkintomatkan Hollywoodiin. Kaveria ei kuitenkaan jätetä, joten lentoliput vaihdetaan isoon avoautoon, jolla koko trio voi taittaa taipaleen unelmiensa Kaliforniaan. Matka New Yorkista Los Angelesiin katkeaa – yllätys, yllätys – keskelle pahinta takahikiää, missä autojen varaosista voi vain haaveilla. Niinpä kolmikko joutuu majoittumaan Snydersvillen ainoaan hotellipahaseen. Kuinka ollakaan, Snydersville vaikuttaa perin onnettomien ihmisten tyyssijalta, missä riittää haastetta ihmissuhdetaitoiselle transtriolle. Vidan, Noxeeman ja Chi-Chin huomio kiinnittyy erityisesti reppanaan hotellinomistajattareen, Carol Anniin (Stockard Channing), jonka elämä muuttuu radikaalisti kolmikon maagisen kosketuksen ansiosta.