HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Boundin tapahtumat käynnistää intohimo, joka syttyy kahden naisen välillä. Heistä toinen on murtokeikkoihin erikoistunut ja vasta vankilasta vapautunut Corky. Häneen iskee silmänsä Violet, rahanpesua mafialle hoitavan Caesar gangsterin heila, joka pettää miestään useammalla kuin yhdellä tavalla. Vahvojen naisten aikaansaamalle hämmennykselle löytyy esikuva enintään Cassavetesin Glorian päättäväisestä äitiysvietistä, mutta intohimoisen rakkauden luoma naisellisen luottamuksen side lienee näissä piireissä ennen kokematon. Caesar joutuu epäillyksi gangsterien rahojen varastamisesta, ja maanisella määrätietoisuudella hän taistelee päälleen kaatuvia vaikeuksia vastaan. Pilkallisen tietoinen katsoja voi vain vavistuksella seurata, kuinka rahavajauksen lietsoma epätoivo kasautuu ja purkautuu, hätäiset peittelyoperaatiot lykkäävät tuomiokellojen kumahduksia ja pikaiset lisäjuonet pitävät alkuperäisen petoksen lavasteita vaivoin pystyssä.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Bressonin Pyöreän pöydän ritarit on elokuva Pyhän Graalin maljan ja ehdottoman etsinnästä. Turhan yritysten jälkeen Lancelot palaa ilman pyhää maljaa kuningas Arthurin ja kuningatar Guenièvren linnaan. Hän on elossa mutta tappion syvästi merkitsemä mies, joka aina pyrkii näkemään rakkaudessa enemmän kuin rakkauden, elämässä enemmän kuin elämän. Hänen metafyysinen etsintänsä vastaa Bressonin esteettistä etsintää. 30 vuoden ajan Bresson on tavattaman määrätietoisesti, hellittämättömästi, kärsivällisesti kulkenut omaa yksinäistä ja vaarallista tietään, joten hänen päättymisessään Lancelotiin ja Graaliin ei ole mitään ihmettelemistä. Itse asiassa kyseessä on Bressonin vanha suunnitelma vuodelta 1954 ja poikkeuksellinen taiteellinen todistuskappale: taiteilija ottaa teoksensa innoittavaksi teemaksi omien etsintöjensä kohteen: täydellisyyden etsinnän.

Ritarien taisteluja, ratsastuksia, turnajaisia, Jumalan pelkoa, mystisen ja lihallisen rakkauden liitto: ensi tuntumalta Bressonin elokuva herättää paljon eloon 1200-luvun ritarihengen. Tiedämme kuitenkin, että koko Bressonin tuotanto on pyrkimystä pois näkyvästä ja ulkoisesta kohti olennaista. Niinpä myös Pyöreän pöydän ritarit on vähemmän elokuva keskiajasta kuin vertauskuva nykyajasta, johon yhtälailla kuuluu elämän ja kuoleman tragiikka, mahdoton rakkaus ja Jumalan hiljaisuus.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Kalifornia merkkaa amerikkalaisessa elokuvassa usein vastuuttoman nautinnon hinkuamisen ja kuoleman tukahduttamisen pesäpaikkaa, arveluttavia elämänmuutoksia. Oireellisesti Kramer vastaan Kramer -elokuvassakin aviovaimo lähtee miehensä ja pikkupoikansa luota juuri Kaliforniaan itsenäistymään ja kypsyyttä hakemaan. Tästä matkasta vain kuulemme; Robert Bentonin elokuva sijoittuu kokonaisuudessaan ja tiukasti New Yorkiin, lähinnä kuudennen avenuen itäpuolelle, hyvin toimeentulevien kansalaisten keskuuteen. Kyseessä on tavallaan taas yksi New York -romanssi, kuvaus yksinhuoltajaisä Tedin ja hänen 6-vuotiaan Billy-poikansa rakkaudesta. Isän esitellessä Billylle pilvenpiirtäjätyöpaikkansa ikkunasta New Yorkin nähtävyyksiä koemme ”tavanomaisten” kaupunkiromanssien tutut värinät.

Myönnetään että elokuvan kortit on jaettu puolueellisesti. Kramer vastaan Kramer on isien elokuva, äiteihin ei vastaava ymmärrys ulotu. Tedin tie käy erilaisten menetysten (vaimo, työ, vapaus) kautta voittoon. Uralla kilvoittelun asemesta tämä työnarkomaani kehittyy tunteissaan: oppii rakastamaan poikaansa ja ymmärtämään ex-vaimoaankin lopulta. Ted hellittää miehen roolin kireydestä, macho-asenteista äidilliseen hoivaamiseen, uhraa itsekkäitä intressejään poikansa hyväksi.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Charles Bukowski kuuluu Allen Ginsbergin tai Jack Kerouacin ohella samaan amerikkalaisia harharetkiä ja arkipäivän hulluutta kartoittavaan beat-sukupolveen. Hän halveksii kirjallisia eliittiseurapiirejä, porvarillista moraalia ja ylipäänsä sitä pikkusieluista järjestelmää, jonka ulkopuolelle hän määrätietoisesti jättäytyy. “En välittänyt amerikkalaisesta unelmasta, join itseni mieluummin humalaan", sanoo Bukowskin minähahmo Ben Gazzara Ferrerin elokuvassa. Bukowski etsi toisenlaista Amerikkaa kaduilta ja kapakoista, ryypäten ja naisia iskien, asettuen teksteissään aina katuojan viemäritasolle painettujen ihmisten puolelle. Useimmat hänen romaaneistaan ja novelleistaan pohjautuvat vahvasti omakohtaisiin kokemuksiin elämän sivuraiteella vaeltavista hylkiöistä.

Tämä ei estä Bukowski-hahmo Serkingiä luennoimasta elokuvan aluksi: “Teon ainoa kriteeri on tyylikkyys... Kun Hemingway ampui aivonsa pellolle, siinä oli tyyliä.” Cassavetesin virtaavasta maa-ilmasta ponnistava Ben Gazzara on ihanteellinen tulkki tälle ajelehtivalle kirjailijalle, joka kiitää naisesta naiseen kahden humalan välissä ja pyrkii tietoisesti sukeltamaan todellisuuden pohjamutiin etsiäkseen sitä minkä kokee olemassaolonsa ytimeksi. Eksistentialistisen etsinnän ja ahdistuksen kiintopisteeksi löytyy Ornella Mutin esittämä “kaupungin kaunein tyttö”, runoilijan hullu rakkaus, “huora joka oli enkeli ja joka lensi niin lähellä maata että murskautui”.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Vaikka Robert Zemeckis (s. 1952) on ollut, ja varmasti syystäkin, monen esimerkiksi auteur-linjaa puoltavan elokuvaharrastajan inhokki, täytyy myöntää, että Kuolema pukee häntä (Death Becomes Her, 1992), kaikesta lapsellisuudestaan ja tylsästä parodiastaan huolimatta, sisältää filosofisia tasoja, jotka tekevät siitä paremman filmin, miltä se ensi alkuun voisi näyttää (mainoskampanjan pohjalta tehty pika-analyysi olisi, että tässä on filmi, joka on tehty vain lapsia silmällä pitäen, mutta tämä ulkokuori on petollinen: en usko, että lapsena olisin saanut tästä elokuvasta läheskään yhtä paljon irti kuin aikuisena): mielestäni jopa ohjaajansa parhaan, vaikka se ei olisi kovin paljon sanottu – ellei asiaa mitata vain taloudellisilla mittareilla.

Kauhukomedian pääasiallinen sanoma on myös kaunis ja totuudellinen kaikessa surumielisyydessään: kun ruumiista, mikä joka tapauksessa häviää, on tullut tärkeämpää kuin sielusta, sellainen henkinen arvo kuin rakkaus, joka taitaa olla vain historiallinen jäänne ja jotain käsittämätöntä tuleville sukupolville, menetetään. Hedonismiin pohjautuvassa kulttuurissa sydämellä ei ole enää mitään virkaa: ihmiset on ohjelmoitu nauttimaan hinnalla millä hyvänsä: ottamaan kaiken irti, vielä kun se on mahdollista. He eivät usko huomiseen: kun millään ei ole enää mitään merkitystä, voi yhtä hyvin kuluttaa vain kaiken loppuun. Erilaisten nautintojen perässä sätkivät ihmiset olisivat ehkä hieman onnellisempia, jos he kauneusleikkausten sijaan keskittyisivät enemmän henkisiin arvoihin; ja naisista tulisi ehkä vähän kiinnostavampia (vaikka tuskin seksuaalisesti haluttavampia), jos he esimerkiksi rintojensa suurentamisen sijaan pyrkisivät kasvattamaan älyään. Tämä ruumis, joka nyt on elinvoimainen, mätänee vielä matojen ruokana; mutta totuudet säilyvät, siksi pitäisi pyrkiä keskittymään totuuksiin.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Wayne Wangin mukaan tie kohti elokuvaa Smoke ja sen Blue in the Face alkoi Jouluna 1990 kun hän luki New York Times lehdestä Paul Austerin kirjoittaman Auggie Wrenin Joulutarinan. Noin neljä vuotta myöhemmin syntyi kiehtova antologia brooklyniläisnaapurustosta ja värikkäästä joukosta ihmisiä, joilla on tapana kerääntyä paikallisen tupakkakaupan kulmille. Vaikka useimmat Blue in the Face -elokuvan henkilöt ja maisemat esiintyivät Smokessa, Wangin mukaan kyseessä ei ole jatko-osa. Pikemminkin kyseessä on improvisaation tuon varhaisemman elokuvan teemoista ja ideoista. Se kuvattiin kuudessa päivässä vuonna 1994, eikä lähtökohtana oikeastaan ollut varsinainen käsikirjoitus vaan kokoelma muistiinpanoja, joita Auster teki kun Smokea kuvattiin. Näissä väljissä puitteissa Wayne pyysi näyttelijöitään - joista monet esiintyivät jo Smokessa - improvisoimaan kymmenen minuutin pätkiä esittämien henkilöiden pohjalta. Näin syntyneestä 9-10 tunnin raakamateriaalista Wang, Auster ja leikkaaja Chris Tellefsen ovat onnistuneet luomaan ennalta arvaamattoman, hetkittäin hauskan, villin epätasaisen kuvan naapurustosta, joka yrittää ylläpitää omaa identiteettiään. Sikäli kun elokuvalla on keskus, se on Auggien kauppaa uhkaava sulkeminen.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Perhetarinan kuvaama patriarkaalinen suurperhejärjestelmä on elokuvan nykyisyydessä jo osittain mennyttä kohdattuaan useita mullistuksia 1900-luvun mittaan ja tultuaan lopulta lain silmissä lakkautetuksi vuonna 1947 (Ozu käsitteli samanlaista perheen hajoamisen tematiikka myös aikakaudella, kun instituutio oli voimissaan). Nostalgiasävytteinen lähestymistapa ei kuitenkaan tee tästä minkäänlaista ”ennen oli kaikki paremmin, palataan vanhaan hyvään systeemiin” -elokuvaa. Menneisyys ja perinteet voivat tuoda turvallisuuden tunnetta, mutta samanaikaisesti ne pakottavat ihmiset tekemään valintoja vasten tahtoaan. Ainoa varmuus on nykyhetken katoavaisuus. Kuten ihmiset, joita se kuvaa, Perhetarina on kompleksinen teos eikä ota mitään selkeästi määriteltävää asennetta kuvaamaansa tai sen herättämiä emootioita kohtaan. Kysymyksiä on laaja-alaisesti – jännitteet sukupolvien välillä, yhteisöllisyys vastaan yksilöllisyys, tyytyäkö kohtaloonsa vai taistellako sitä vastaan.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.