Talven valoa

Nattvardsgästerna, Ruotsi 1963 • Ingrid Thulin, Gunnar Björnstrand, Max von Sydow, Gunnel Linblom • KAVI 35 mm • suom. tekstit • K16 • 81 min

"Tein tämän elokuva, koska todella halusin, ja tein sen ilman mitään myönnytyksiä yleisölle. Tiedän, että se on vaikea elokuva, mutta luullakseni tavoitin hitusen siitä totuudesta, joka liittyy siihen henkiseen kriisiin, jota vuosia olen yrittänyt kuvata." Bergmanin lähestymistavan tinkimättömyyttä ja rohkeutta kuvastaa tavallaan jakso, jossa Ingrid Thulin lukee kirjeensä suoraan kameralle, lähikuvassa yli kuuden minuutin ajan, ainoana sivuhyppynä kuva, jossa hän repii siteet käsistään kirkossa ja paljastaa rohtumansa. Katsoja ei voi paeta kirjeen sisältöä, Bergman kieltäytyy turvautumasta tavanomaisen tuudittavaan kuvien virtaan.

Talven valoa on syvästi henkilökohtainen elokuva. Se on kestoltaan varsin lyhyt ja tarina kattaa noin neljän tunnin ajanjakson muutamien henkilöiden elämässä. Rikkomatta kerronnan tiukkaa ykseyttä, nostamatta esiin mitään, mikä ei kasva elimellisesti itse draamasta Bergman onnistuu välittämään kenties olennaisen piirteen länsimaisen kulttuurin sisäisestä liikkeestä viimeisen sadan vuoden aikana: liikkeen pois uskonnollisesta oikeaoppisuudesta, Jumalan hiljaisuuden (tai ei-olemassaolon) löytymisen, matkan kohti eräänlaista hapuilevaa eksistentialismia. Talven valoa on kaukana Seitsemännen sinetin ylevämielisistä, mutta teennäisistä eleistä, siinä ei ole mitään pittoreskia, mitään epäorgaanista, mitään epäilyttävää.