Ensimmäisenä kuussa Ensimmäisenä kuussa Kuudella Oscar®-palkinnolla palkitun, huippusuositun La La Landin tekijät, Oscar®-palkittu ohjaaja Damien Chazelle ja näyttelijä Ryan Gosling , tuovat nyt valkokankaalle elokuvan Ensimmäisenä kuussa . Vavahduttava tarina NASAn hankkeesta viedä ihminen kuun pinnalle pohjautuu Neil Armstrongin elämäntarinaan ja keskittyy vuosiin 1961-1969. Elokuva on syvällinen ja kiehtova kuvaus Armstrongin omakohtaisista kokemuksista sekä niistä uhrauksista, joita hän ja monet muut joutuivat tekemään tämän historian vaarallisimpiin kuuluneen matkan tähden. Elokuva pohjautuu James R. Hansenin kirjaan ja sen on käsikirjoittanut Oscar®-voittaja Josh Singer ( Spotlight ). Elokuvan ovat tuottaneet Chazelle, Gosling sekä Wyck Godfrey ja Marty Bowen ( Twilight -elokuvasarja, Tähtiin kirjoitettu virhe ) tuotantoyhtiönsä Temple Hill Entertainmentin alaisuudessa. Isaac Klausner ( Tähtiin kirjoitettu virhe ) toimii vastaavana tuottajana. Amblin Entertainment on yksi elokuvan rahoittajista. Kuutyttö Kuutyttö Kuutyttö on dokumenttielokuva tapahtumista, kokemuksista ja tunteista, jotka liittyvät kansainväliseen adoptioon. Ohjaaja Anna Korhonen on itse Thaimaasta adoptoidun tyttären äiti, ja oman lapsen taustan pohtiminen on ollut lähtökohta tälle elokuvalle. Kansainvälinen adoptio on yleistynyt kaikkialla läntisessä maailmassa viime vuosikymmenten aikana. Yllättävän vähän kuitenkin puhutaan siitä, miten lapset päätyvät adoptoitavaksi. Mitä on tapahtunut ennen kuin adoptiopapereihin lyödään leimat?   Kuutyttö Ohjaajan sana   Elokuvani Kuutyttö sai alkunsa siitä, että koin voimakkaasti ilon ja surun olevan samanaikaisesti läsnä elämässäni.  Perheemme sai adoptiotyttären vuonna 2005 ja alusta asti tiedostin sen, että joku toinen nainen oli joutunut tuosta lapsesta luopumaan.  Ajattelin usein lapseni äitiä, mietin miten hän elää ja miltä hänestä tuntuu lapsen syntymäpäivinä. Mietin sitäkin, että itse en tiedä lapseni oikeaa syntymäpäivää. Ja sitä, että me kaksi naista olemme saman lapsen äitejä. Koska oma tyttöni on Thaimaasta, halusin lähteä sinne tapaamaan naisia, jotka ovat joutuneet luopumaan lapsestaan.  Halusin lähestyä elokuvani aihetta – lapsesta luopumista – kokemuksellisesta näkökulmasta. Huomasin pian, että olen tekemisissä hyvin universaalien kokemusten ja asioiden kanssa. Elokuva kuvaa yksityisiä tunteita, surua, menetystä ja kaipausta, mutta näiden takaa avautuvat monet yhteiskunnalliset teemat – naisen asema, hyväksikäyttö, tukiverkkojen merkitys. Omasta lapsesta luopuminen on yhä edelleen tabu niin läntisessä maailmassa kuin muuallakin maailmassa. Olen elokuvallani halunnut kertoa niistä syistä jotka johtavat lapsen pois antamiseen ja siitä että aina ei ole mahdollisuuksia valita. Toisaalta olen halunnut kertoa siitä, että äidillä on merkityksellinen suhde lapseen, vaikka hän olisi joutunut tästä luopumaan. Oman tyttäreni olemassaolo oli avain elokuvan naisten maailmaan. Lapseni tausta herätti naisissa kiinnostusta, surua ja toivoa ja haastattelut saattoivat kääntyä sellaisiksi, että he alkoivatkin kysellä kysymyksiä minulta.  Lapseni kautta he pääsivät kurkistamaan millaista elämää heidän lapsensa mahdollisesti elää. Ennakkotyöni aikana tapasin adoptiotyöntekijän, joka oli tehnyt vuosikymmeniä kestävän uran kotimaisten adoptioiden parissa. Hän kertoi olevan yleisempää, että biologinen äiti alkaa selvittää lapsen myöhempiä vaiheita kuin se, että aikuistunut lapsi alkaa etsiä äitiään. Tämä tieto vaikutti minuun voimakkaasti ja muodostui koko elokuvan johtoajatukseksi. Elokuvan kantava ajatus on se, että äidit ja lapset ovat sidoksissa toisiinsa näkymättömin säikein, vaikka he eivät enää koskaan tapaisi toisiaan. Se on lohdullinen niin äidille, joka on joutunut luopumaan lapsestaan kuin lapsellekin, joka on annettu pois.                                                                                                                        Anna Korhonen, ohjaaja Olavi Virta Olavi Virta Olavi Virta on elokuva Suomen kaikkien aikojen suosituimmasta laulajasta. Miehestä, jonka unelman sota katkaisi, miehestä, joka nousi köyhyydestä huipulle ja Suomen kansan rakastamaksi esiintyjäksi niin estradeilla kuin elokuvissakin ja joka menetti lopulta kaiken muun paitsi ainutlaatuisen äänensä. Se on elokuva miehestä, joka rakasti kauniita naisia ja jota kauniit naiset rakastivat. Miehestä, joka nautti vauhdista, amerikkalaisista autoista, aplodeista ja alkoholista. Koko sodanjälkeinen Suomi halusi kiihkeästi unohtaa ankeat ajat – tanssia, juhlia, unelmoida ja rakastaa. Tähän tarpeeseen Olavi Virta vastasi. Syntyi sadoittain levytyksiä ja ikivihreitä lauluja. Tuo elämänjanoa kiihkeänä sykkivä ajanjakso, viisikymmenluku uusine tuulineen, muutti koko maailman - myös Suomen. Huikealla menestyksellä on kuitenkin myös aina hintansa. Kun uudet ajat toivat tullessaan uudet tähdet, oli vanhojen aika astua sivuun. Vasta menetettyään kaiken, perheensäkin, Olavi Virta ymmärsi, että hänen elämänsä suurin rakkaus oli koko ajan ollut siinä aivan lähellä, mutta silloin kaikki oli jo liian myöhäistä. Sairastuttuaan vakavasti, opetteli Olavi Virta uudelleen kävelemään, puhumaan ja laulamaan. Hän nousi estradille keppiinsä nojaten, halveksivan yleisön pilkatessa ja nauraessa, mutta kun hän alkoi laulaa, yleisö hiljeni, ja kyyneleet kimalsivat kuulijoiden silmissä. Mestari oli palannut, vielä kerran. The Miseducation of Cameron Post The Miseducation of Cameron Post 16-vuotias Cameron Post (Chloë Grace Moretz) elää tavallisen nuoren tytön elämää 90-luvun konservatiivisessa Amerikassa. Cameron on toivottoman ihastunut ystävättäreensä ja kun Cameronin tunteet paljastuvat hänen huoltajilleen, tyttö passitetaan kiireesti kristilliselle God’s Promise -leirille, joka lupaa leipoa nuorista suoraselkäisiä heteroja.   Leirillä Cameron tekee lähempää tuttavuutta Janen (Sasha Lane) ja Adamin (Forrest Goodluck) kanssa ja löytää paikkansa uudesta yhteisöstä. "Syntiset” leiritoverit pitävät myös huolen siitä, ettei Cameron pääse unohtamaan teinielämän todellista luonnetta: seikkailua, huolettomuutta ja sekoilua. Kun eheytysleirin painostavan vääristynyt ilmapiiri kärjistyy entisestään, Cameron ystävineen ymmärtää, että todellinen elämä odottaa heitä jossain aivan muualla. Pelastautuakseen heidän on paettava. Desiree Akhavanin THE MISEDUCATION OF CAMERON POST on yhtä aikaa elämänjanoinen kasvutarina ja vavahduttava kuvaus ahdasmielisestä yhteisöstä. Kiitetty draama voitti arvostetun Grand Jury Prizen (Paras elokuva) maailmanensi-illassaan Sundancessa 2018. Waiting for Barcelona Waiting for Barcelona Waiting for Barcelona Rakkaussuhteita, ystävyyttä ja poliisi kannoilla. Yksi Euroopan kodittomista ja paperittomista nuorista johdattaa meidät elämäänsä Barcelonan kaduilla. Barcelonan sokkeloiset kadut ovat romanttisen kaupunkielämän kehto - paitsi jos satut asumaan niillä. 27-vuotias Mou lähti kotimaastaan ollessaan 13-vuotias ja on siitä lähtien elänyt roskakoreista turistien suosiossa olevan Las Ramblas -bulevardin lähistöllä. Rakkaussuhde amerikkalaisen naisen kanssa tuo Moulle toivoa uudesta elämästä, mutta Moun menneisyys ja hänen tilanteensa vaikeus uhkaavat kasvattaa paineet liian suuriksi. Samaan aikaan laittomien kopiotuotteiden myyjät yrittävät selviytyä myymällä tuotteitaan ruuhkaisilla turistinähtävyyksillä. Poliisi lopettaa myynnin usein väkivalloin. Elokuva pohtii kuinka unelma kaupungista on kaikille sama, mutta kuinka todellisuus riippuu yksilön vauraudesta ja kansalaisuudesta. Kun varakkaat turistit käyttävät Barcelonaa huvipuistonaan, täytyy huonompiosaisten selviytyä onnen murusilla, joita muut jättävät jälkeensä. Samaan aikaan kun romumetalli jatkaa kiertokulkuaan, sinetöityy päähenkilöidemme kohtalot kaupungin varjoissa. Kauniilla mustavalkokuvauksella toteutettu Waiting for Barcelona näyttää unien ja kärsimyksen maailman, joka sijaitsee yhden maailman suosituimman turistikaupungin sivukujilla. ---- Waiting for Barcelona – Ohjaajan sana Kävin Barcelonassa ensi kertaa vuonna 2013. Aika ajoin näin sivukujilla näitä hiljaisia, nopeasti kulkevia kerääjiä, jotka työnsivät kolisevia kärryjä paahtavassa helteessä. He painautuivat vahvasti mieleeni. Kirjoitin asian ylös vihkooni ja aloin kehittää mielessäni elokuvaa. Hetki matkani jälkeen minulla oli aikaa tutustua asiaan tarkemmin. Yritin etsiä heistä tietoa, mutta en löytänyt oikeastaan mitään. Olin ihmeissäni: eikö kukaan muu muka ollut nähnyt heitä? Heitähän oli varmasti satoja. Pidemmän etsinnän jälkeen löysin Barcelonasta yhteishenkilön, joka auttoi meitä tutustumaan kerääjien yhteisöön. Waiting for Barcelona ei ole propagandaelokuva, vaan totuudellinen ja tyylitelty sukellus päähenkilöidemme elämään. Uskon että tällaisen elokuvan voi tehdä vain Barcelonassa, samanlaista ei voisi tehdä missään muualla Euroopassa. Barcelona on ikäänkuin kolkka, jossa tietyt ääripisteet kohtaavat ja muodostavat unenomaisen sokkelon. La Rambla -bulevardilla ääripäät sekoittuvat yhteen. Siellä kohtaava: turistimassat, romunkerääjät, sutenöörit, diilerit, Marilyn Monroe -imitaattorit, McDonald'sit, miljonäärit, taskuvarkaat ja onnenonkijat. Tyyli, jolla Waiting for Barcelona tultaisiin toteuttamaan, oli minulle alusta alkaen hyvin selvä. Elokuvaan on pyritty saamaan unenomainen tunne, joka on läsnä ensimmäisistä sekunneista lähtien. Pyrimme valitulla tyylillä kuvastamaan päähenkilöidemme jopa kafkalaisiin mittasuhteisiin kasvavaa hämmennystä ja näyttää tämä kaunis kaupunki jonain sellaisena, jona emme ole sitä ennen nähneet. Elokuva oli mielestäni tärkeä tehdä monestakin syystä. Ensinnäkin, kun meillä on tällainen ihmisryhmä Euroopassa, joista ei puhuta ja jotka eivät saa ääntänsä kuuluviin, niin tässä elokuvassa he pääsevät keskiöön – toivon, että se lisäisi tietoisuutta heidän tilanteestaan. Elokuva on myös ensimmäinen laatuaan Espanjassa. Yhteiskunnallisen ja humanitäärisen tason lisäksi Waiting for Barcelona on tarina asioista, jotka yhdistävät meitä kaikkia tällä planeetalla. Tämä elokuva on myös yritykseni kuvata ikonista kaupunkia sen sivukujineen ja miljoonine tarinoineen - kuinka ne kaikki ovat tärkeitä palasia, jotka muodostavat tämän hämmentävän ja kiehtovan paikan nimeltä Barcelona.     Tyhjiö Tyhjiö Eeron (Tommi Korpela) kirjailijanura on tukevassa laskussa, ja uuden romaanin kirjoittaminen sakkaa pahasti. Pihla (Laura Birn) on kunnianhimoinen näyttelijä kansainvälisen läpimurron kynnyksellä. Kumpikaan ei ole valmis tinkimään urastaan, vaikka parisuhde voi huonommin kuin koskaan. Eero päätyy erikoisiin ja epätoivoisiinkin ratkaisuihin saattaakseen uransa uudelleen lentoon. Määrätietoinen Pihla päättää sovittaa yhteen näyttelijäntyön ja uuden roolinsa tuoreena äitinä. Mutta mahtuvatko suuret suunnitelmat samaan suhteeseen? Eero ja Pihla etsivät tahoillaan vastauksia muun muassa Inarista, Havannasta ja Hollywoodista. Tyhjiö on Aleksi Salmenperän (mm. Jättiläinen 2016, Häiriötekijä 2015) kipeällä tavalla riemukas elokuva onnistumisen hinnasta ja epäonnistumisen tuskasta. Se nauraa lämmöllä työnteon ja taiteen totisuudelle sekä hetkille, jolloin toinen ei vain tajua. Nuori Astrid Nuori Astrid Kun Astrid Lindgren oli hyvin nuori, tapahtui jotakin mikä vaikutti hänen elämäänsä perinpohjaisesti ja antoi hänelle erikoislaatuisen kyvyn nähdä syvälle lasten sieluihin. Tämä tapahtuma rohkaisi häntä rikkomaan niin totuttuja sääntöjä kuin uskonnollisia ja yhteiskunnallisia odotuksia. Astridista tuli yksi aikojemme luovimmista naisista: koko maailman tuntema ja rakastama tarinankertoja.   Raja Raja Tina (Eva Melander) on tullivirkailija, joka tunnistaa epäilyttävät henkilöt harvinaisen tehokkaasti. Aivan kuin hän pystyisi haistamaan, jos joku piilottelee jotakin. Kun salamyhkäinen, Tinan lailla rujolta näyttävä Vore (suomalainen Eero Milonoff uransa hurjimmassa roolissa) tulee laivalta, Tina ei pystykään lukemaan häntä yhtä hyvin. Hän aavistaa, että Vore salaa jotakin, mutta ei oikein tiedä mitä. Samaan aikaan poliisi turvautuu Tinan apuun, jotta hän auttaisi heitä löytämään todisteita rikollisliigaa vastaan. Tina ei kuitenkaan voi lakata ajattelemasta Vorea. Kun he tapaavat uudestaan, Tinalle alkaa avautua pelottava salaisuus siitä, kuka hän oikein onkaan. Oman paikkansa löytämisestä kertova Raja on iranilaissyntyisen Ali Abbasin toinen pitkä elokuva. Se sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlien Un Certain Regard -sarjassa ja valittiin sen parhaaksi elokuvaksi.