Panssarilaiva Potemkin

Bronenosets Potjomkin, Neuvostoliitto 1925 • Aleksandr Antonov, Vladimir Barski, Grigori Aleksandrov • Krjukov-versio • KAVI 35 mm • suom. tekstit/svensk text • K12 • 65 min

Suuri synteesi sanan vaativassa mielessä on Eisensteinin Panssarilaiva Potjomkin -teos, joka saavutti valtaisan menestyksen Berliinissä, Lontoossa, Amsterdamissa, New Yorkissa ja joka merkitsi enemmän kuin mikään muu teos nuoren neuvostotaiteen manifestia. Teoksen lähtökohtana oli vuoden 1905 vallankumous, josta 27-vuotias Eisenstein kirjoitti laajan käsikirjoituksen erään veteraanin kanssa. Lopulta päädyttiin kuvaamaan vain yksi suunnitelluista episodeista – johon kuitenkin epäilyksettä tihentyvät luovalla tavalla laajemmankin alkuperäissuunnitelman ulottuvuudet.

Joukot ovat tämänkin elokuvan varsinaisia sankareita; yksityiset henkilöhahmot on valittu huolellisesti tyypillisyytensä perusteella, jolloin tyyppi voidaan nähdä yhdyssiteenä yksilön ja yhteisön välillä, edustavana luokkanäkökohtien tiivistymänä fysiologisissa piirteissä. Suurten arkkitehtonisten tihentymien – panssarilaiva, kaupunki, portaat – lailla yksityiset esineet ovat räjähdyspisteeseen asti panostettuja. Kun laivan lääkäri nakataan yli laidan, hänen silmälasinsa – joilla hän on kieltäytynyt näkemästä lihan laatua – jäävät roikkumaan köysiin ja ilmentävät koko tsaarin virkamieskunnan nöyristelevää ja vastavallankumouksellista toimintaa ja olemusta. Kuvat sotilassaappaista Odessan portaiden jyrkkää geometriaa vasten ilmentävät iskun tavoin sitä ihmissuhteiden esineistymistä, johon kapitalismi on teurastukseen ryhtyvän kansalaisryhmänsä ajanut.