Minkä elokuvan ottaisit autiolle saarelle? Sodankylän elokuvajuhlilla 2015 vierailleen puolalaisen ohjaajan Malgorzata Szumowskan vastaus oli Andrei Tarkovskin Peili.

Monet pitävät Peiliä Tarkovskin hienoimpana elokuvana. Alun perin Tarkovski suunnitteli elokuvasta dokumenttia äidistään, mutta kehitti siitä loppujen lopuksi monimutkaisen kaleidoskooppimaisen elämänkuvauksen, jossa äiti ja hänen elämäntilanteensa muodostavat ratkaisevan osan isän, runoilija Arseni Tarkovskin jätettyä perheensä Andrein ollessa alle kouluikäinen. Margarita Terehova esittää sekä herkästi äitiä että pelkkänä äänenä kuultavan päähenkilön vaimoa. Isä Arsenin ääntä kuullaan lausumassa runojaan. Myös äiti pääsee itse näkyville, mm. uskomattoman kauniissa loppukohtauksessa.

”I must be crazy to be in a loony bin like this.”

Kun pikkurikollinen Randle P. McMurphy (Jack Nicholson) joutuu mielisairaalaan, asettaa hän ylihoitaja Mildred Ratchedin (Louise Fletcher) luomat rutiinit koetukselle. Alkaa hiljalleen kohoava sota potilaiden ja laitoksen välille, mitä McMurphy lietsoo tarttuvalla kapinahengellään potilaiden joukossa. Mielisairaalan potilaiden kohtalot ovat kuitenkin vaakalaudalla, kun McMurphyn pilailuihin vastaa herttaisen kylmä ja hirviömäinen Ratched, jolla on aikeissa pitää langat käsissään viimeiseen saakka.

Miloš Formanin mestarillinen ohjaus Ken Keseyn kirjasta Yksi lensi yli käenpesän on yksi 1970-luvun arvostetuimmista elokuvista, mistä kertoo myös sen huima Oscar-palkintorivi. Elokuva voitti viisi tärkeintä Oscar-palkintoa: paras elokuva, parhaat mies- ja naispääosat, paras ohjaus ja paras käsikirjoitus. Elokuva löytyy myös American Film Instituten sadan parhaan elokuvan listalta (1998).

Iranilaisen Mohammad Rasoulofin elokuva  Pyhän Temppeliviikunan siemen (The Seed of the Sacred Fig) oli Cannesin elokuvajuhlien puhutuimpia tapauksia ja voitti tuomariston erikoispalkinnon. Ohjaaja pakeni juuri ennen Cannesin ensi-iltaa Iranista saamaansa vankeustuomiota ja asuu nyt Saksassa. Elokuva on Saksan Oscar-ehdokas. 

Yhteiskunnallinen trilleri  kertoo yhden perheen ja kahden sukupolven kautta Iranin vanhoillisesta hirmuhallinnosta, joka kukistaa pienimmänkin pyrkimyksen demokratiaan, ilmaisunvapauteen ja kansalaisten, varsinkin naisten, oikeuksiin. 

Teheranilainen perheenisä ja virkamies nousee asemaan, johon kuuluu muun muassa kapinoitsijoiden tuomitseminen kuolemaan. Valta houkuttelee, vastuu repii ja vainoharhat kasvavat. Tapahtumien katalysaattoriksi muodostuu pistooli, jonka isä saa perheensä turvaksi. Aseen kadotessa jännitteet kasvavat. 

Elokuvan levitystä tukee Creative Europe Programme - MEDIA of the European Union.

Liza Merrill ( Catriona MacColl ) perii hotellin New Orleansista, mutta huomaa pian, että talossa tapahtuu outoja asioita. Selittämättömiä onnettomuuksia sattuu luonnottoman usein, ja Liza tulee epäluuloiseksi. Syy onnettomuuksille näyttää olevan yhtä mystinen kuin pahaenteinenkin.

Italokauhun maestron Lucio Fulcin palvottu pääteos vie katsojan helvetin porteille. Makaaberi ja henkeäsalpaava kulttiklassikko The Beyond (1981) saa nyt virallisen Suomen ensi-iltansa huikeana 4K-restaurointina.

Ääniraita: Italia

Tekstitys: suomi

Led Zeppelin nousi meteorin lailla tuntemattomuudesta kultti-ilmiöksi yhdessä vuodessa. Ensimmäinen levy ilmestyi 1969. Led Zeppelin on aina pitänyt tiukasti kiinni yksityisyydestään; musiikki on kertonut kaiken. Nyt Jimmy Page, John Paul Jones ja Robert Plant avaavat sanaiset aarrearkkunsa, ja kertovat miten kaikki alkoi, miten ja miksi Led Zeppelinistä tuli Led Zeppelin. John Bonham (r.i.p.) on mukana arkistojen holveista kaivettujen aikaisemmin julkaisemattomien haastattelujen kautta.

Ohjaaja Bernard MacMahon ja käsikirjoittaja Allison McGourty kutsuvat sinut mukaan uskomattomalle matkalle. Mukana on runsaasti ennen näkemätöntä historiaa, live materiaalia, kokonaisia kappaleita, sekä henkilökohtaisia taustoja. Led Zeppelinin omin sanoin.

Miloš Formanin historiallinen epookkielokuva oli ensi-illassaan 1984 valtaisa menestys ja tapaus isolla T:llä. Amadeus voitti kahdeksan Oscaria 11 ehdokkuudestaan. 40-vuotisjuhlansa kunniaksi merkkiteos nähdään nyt restauroituna 20 minuuttia pidempänä ohjaajan versiona.

Keisari Joosef II:n hovisäveltäjänä arvostettu Antonio Salieri ( F. Murray Abraham , parhaan miespääosan Oscar) pitää Wieniin saapunutta Wolfgang Amadeus Mozartia ( Tom Hulce , parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuus) säveltäjänerona, jolle Jumala on antanut taivaallisen lahjan luoda musiikkia. Nöyrän ja hurskaan Salierin ihailu kääntyy kuitenkin katkeruudeksi omasta keskinkertaisuudestaan säveltäjän huomatessa Mozartin rietastelevat elämäntavat. Salierin sisäinen piinaus ajaa hänet suunnittelemaan kostoa hänet hylänneelle Jumalalle – historiaa värittävässä elokuvassa mielisairaalaan joutuva vanha säveltäjä pitää Mozartin kohtaloa omana syynään.

Elokuvaohjaajaa (Marcello Mastroianni) vaivaa tyhjän paperin kammo. Sen lisäksi hän kokee vaimonsa (Anouk Aimée), rakastajattarensa (Sandra Milo), tuottajansa, yleisönsä ja ystäviensä odotukset liian vaativina. Unelmiinsa paeten hän uskoo löytävänsä inspiraationsa uudelleen.

Federico Fellini voitti elokuvallaan 8½ kolmannen parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarinsa. Ensimmäiset kaksi tulivat elokuvista La strada and Cabirian yöt.

MAAILMAN KAIKKIEN AIKOJEN PARAS ELOKUVA

–  Sight and Sound 2022

https://www.bfi.org.uk/sight-and-sound/greatest-films-all-time

https://www.bfi.org.uk/sight-and-sound/features/greatest-film-all-time-jeanne-dielman-23-quai-du-commerce-1080-bruxelles

Jeanne Dielman  ( Jeanne Dielman, 23 Quai du Commerce, 1080 Bruxelles , 1975) on noussut viime vuosina avainteokseksi, kun elokuvan historiaa on haluttu kirjoittaa uudesta näkökulmasta, joka huomioi aiempaa paremmin naispuolisten ohjaajien osuuden taiteenlajin kehitykseen. Elokuva oli vain 25-vuotiaan  Chantal Akermanin  ensimmäinen pitkä elokuva. Se on noussut kulttiasemaan tinkimättömän huolellisella kuvauksella kotirouvan monotonisista rutiineista ja yksinäisyydestä. 

Elokuvan Criterion Collection -julkaisun yhteydessä antamassaan haastattelussa Akerman paljastaa ajatelleensa juuri  Delphine Seyrigiä  kirjoittaessaan Jeanne Dielmanin roolia: Seyrigin hahmo oli ”todellinen lady” ja mahdollisimman kaukana perunankuorinnan ja lihamurekkeen maailmasta. Juuri tämä ristiriita auttaa ohjaajan mukaan tekemään näkyväksi sen kaiken toisteisen työn, joka muuten jäisi huomaamatta, kuten arjessakin. 

Vaikka omaa hiljaista huumoriaan on juuri askareiden millintarkassa suorittamisessa ja toistamisessa, Akerman ja Seyrig eivät tee Jeanne Dielmanin elämästä parodiaa, päinvastoin. Kahvinkeitto ja seksityö ovat vakavia asioita, toiston voi nähdä myös minimalistisena rituaalina. Ylikypsät perunat ja vastaavat pienet halkeamat voivat suistaa vähin erin arkiseen kauhuun.

– Tytti Rantanen

Ainahan on huominen on palkitun italialaisnäyttelijä Paola Cortellesin debyyttiohjaus, jonka pääosassa loistaa ohjaaja itse. 40-luvun Italiaan sijoittuva draamakomedia kuvaa kauniisti ja voimallisesti sitä yhteiskunnallista murroskohtaa, jossa naisten ääni alkoi toisen maailmansodan jälkeen päästä kuuluviin. Roomalaisperheen äidin roolina on uurastaa näkymättömissä. Aviomies hakkaa ja haukkuu, mutta autokorjaamolla työskentelevä lempeä nuoruudenrakastettu pehmentää pelon sävyttämää arkea. Kun posti tuo yllättävän kirjeen, kuinka pitkään nurkkaan ajettu nainen enää alistuu asemaansa itsestäänselvyytenä?

Ainahan on huominen on kaikkien aikojen tuottoisin naisen ohjaama italialainen elokuva – kotimaassaan vuonna 2023 jopa katsotumpi kuin Barbie! Italian elokuvatoimittajat valitsivat elokuvan vuoden parhaaksi, samoin sekä tuomaristo että yleisö Rooman elokuvafestivaalilla. Göteborgin elokuvafestivaalilla se palkittiin vuoden parhaana kansainvälisenä elokuvana.

Suomen elokuvasäätiön maahantuontituki 2024.

Sean Bakerin (Anora, Red Rocket, The Florida Project) läpimurtoelokuva Tangerine on räävitön iPhone 5:llä kuvattu, kriitikoiden ylistämä komediadraama vasta vankilasta vapautuneesta katuprostituoidusta Sin-Dee (Kitana Kiki Rodriguez), joka kuulee huhun, että hänen parittajapoikaystävänsä ei olisi ollut hänelle uskollinen vankeutensa aikana. Jouluaattoon sijoittuva tarina on odysseia, joka sukeltaa Los Angelesin alakulttuurien maailmaan.

Napolinlahden rantavedessä syntyy vuonna 1950 tyttövauva, joka saa nimekseen Parthenope – kuten seireeni, jonka mukaan Napoli on alun perin saanut nimensä. Varttuessaan Parthenopesta tulee älykäs nuori nainen, jonka kauneuteen ruumiillistuu koko huumaavan, rosoisen kaupungin kiihkeä tunnelma.

Parthenope on Oscar-palkitun italialaisohjaaja Paolo Sorrentinon palavana hehkuva rakkauslaulu Napolille, nuoruudelle, ihmisyyden monenkirjavuudelle ja elämälle sen kaikissa väreissä.

Etelän osavaltioista olevalla Johnnie Graylla on kaksi suurta rakkautta elämässään. Annabelle Lee on ensimmäinen ja hänen veturinsa – Kenraali – toinen. Kieltäydyttyään värväytymisestä armeijaan sisällissodassa tulee Johnniesta pettymys Annabellelle ja hänen rikkaalle perheelleen, mutta hän saa todellisen mahdollisuuden näyttää edistysaskelia, kun pohjoisosavaltioiden pioneerit kaappaavat hänen rakkaan junansa ja ottavat Annabellen panttivangiksi. On Johnniesta kiinni, saako hän pelastettua molemmat rakkaansa.

Ainutlaatuinen brittiohjaaja Mike Leigh luo jälleen elämänmakuisen tragikomedian. Lontoon laidalle sijoittuva KOVIA TOTUUKSIA kertoo kahdesta kovin erilaisesta siskoksesta. Pääosassa nähdään Marianne Jean-Baptiste (tuttu Salaisuuksia ja valheita –elokuvasta). Särmikäs Pansy kokee koko maailman olevan häntä vastaan. Päätä särkee, kaikenlaiset paikat tuntuvat uhkaavilta ja mikä tahansa aiheuttaa ainakin allergisia reaktioita. Pansyn rakastava puoliso Curtley ja heidän poikansa Moses elävät Pansyn alituisten moitteiden ristitulessa. Pansyn nauravainen vastakohta, pikkusisko Chantelle (Michelle Austin) pitää suosittua kampaamoa ja iloitsee perhe-elämästä aikuisten tyttäriensä kanssa. Äitienpäivä lähenee, perhe haluaa järjestää yhteiset juhlat – mutta siskosten erilaisuus aiheuttaa melkoista hankausta.

Futuristisessa Metropoliksen kaupungissa yhteiskunta on jakautunut kahteen luokkaan. Kaupungin eliitti elää hyvää elämää korkealla maanpinnan yläpuolella. Työläisten luokka asuu orjuuden kaltaisissa oloissa kaupungin alapuolella, tehtävänään pitää kaupunki pyörimässä.

Kaupungin johtajan (Alfred Abel) poika, Freder (Gustav Fröhlich) rakastuu työläisten luokkaan kuuluvaan Mariaan (Brigitte Helm). Tämä johtaa muutokseen koko luokkajärjestelmässä.

Italian Oscar –kandidaatti VERMIGLIO – VUORTEN MORSIAN saanut nimensä lumisten vuorten kätkemältä kylältä korkealla Italian Alpeilla. Vuosi on 1944. Sota on jossain kaukana Etelä-Italiassa. Kyläläiset päättävät suojella rintamalta karannutta Pietroa, joka ei halua kantaa asetta.

Kyläkoulun opettajan tytär Lucia ja Pietro löytävät toisensa. Uusi rakkaus kukoistaa. Kylän elämää rytmittävät vuodenajat vyöryvät, ja sota jossain kaukana päättyy viimein, mutta Lucian ote onnesta horjuu.

VERMIGLIO – VUORTEN MORSIAN on mittava sukusaaga ja sisarusparven tarina. Maura Delpero voitti ohjauksestaan Venetsian festivaalien 2024 Grand Jury Prizen, jota pidetään elokuvajuhlien parhaalle ohjaajalle annettavana hopeamitalina.

Musiikkielokuva Cherbourgin sateenvarjot sijoittuu pieneen ranskalaiseen Cherbourgin kaupunkiin, jossa 17-vuotias Geneviève (Catherine Deneuve) kokee ensirakkautensa. Geneviève seurustelee äidiltään (Anne Vernon) salaa 20-vuotiaan Guyn (Nino Castelnuovo) kanssa.

Algerian sodan alkaessa pariskunnan suhde katkeaa Guyn palvelukseenastumismääräykseen. Geneviève on odottamattomasti raskaana Guylle. Ajan, surun, ja yksinäisyyden painostamana Geneviève suostuu vaimoksi varakkaalle timanttikauppiaalle Roland Cassardille (Marc Michel). Guy palaa sodasta vammautuneena huomatakseen nuoruutensa Cherbourgin kadonneen.

Cherbourgin sateenvarjot on Jacques Demyn ensimmäinen musiikkielokuva, ”laulettu elokuva”, ja se voitti mm. Cannesin festivaalien pääpalkinnon. Musiikin on säveltänyt Michel Legrand.

Pohjois-Irlannin levottomuuksien vanavedessä syntyneet Liam ja Naoise elävät huumeiden ja bileiden värittämää elämää Länsi-Belfastissa. Tavattuaan paikallisen musiikinopettajan JJ:n kaverukset perustavat Kneecapin, iirinkielisen hiphop-trion, joka nousee poliittisen vastarinnan symboliksi.

Rich Peppiattin ohjaama Kneecap on vauhdikas tositapahtumiin pohjautuva tarina identiteetin tärkeydestä, elämänjanosta ja hip hopista. Elokuvan pääosissa nähdään tosielämän Kneecap-trion jäsenet, ja se sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla, jossa se voitti NEXT-yleisöpalkinnon.

Eläintieteilijäkaksoset Oliver (Eric Deacon) ja Oswald (Brian Deacon) joutuvat auto-onnettomuuteen joutsenen kanssa. Auto-onnettomuuden vuoksi molempien veljesten vaimot menehtyvät, kun taas autoa ajanut Alba (Andréa Ferréol) menettää vain toisen jalkansa. Menetyksensä jälkeen kaksosille kehittyy fiksaatio kuolemaan ja elävän materiaalin hajoamiseen. Fiksaation kehityttyä pakkomielteeksi päättävät kaksoset tutkia ihmisen lihan – Alban – hajoamista.

Arvottomat alkaa Finlandian säestämällä helikopteriajolla Helsingin kattojen yllä ja päättyy Pariisiin. Siinä välissä se kertoo ystävyydestä, rakkaudesta, kuolemasta ja Suomen maasta. Siinä välissä Finlandia saa särkyneen soinnin ja irrallisten ihmisten rikostarina kääntyy kuvaukseksi katoavasta Suomesta, jossa liikemiesten taskulaskinten sarjatuli tuhoaa jatkuvasti vanhoja, tarkoituksenmukaisia ja kauniita miljöitä tehokkuuden alttarille. Siinä on tanssilavakulttuuria ja ”keskiolutbaarien melankolista runoutta”, kuten käsikirjoittaja Aki Kaurismäki asian muotoili.

Kun kulkuri (Charles Chaplin) rakastuu kadunkulmassa kukkia myyvään sokeaan naiseen (Virginia Cherrill), alkaa hän keksiä mitä erikoisimpia keinoja pelastaakseen neidon häntä uhkaavan häädön alta. Rahan tienaaminen osoittautuu haasteelliseksi, mutta kun kulkuri kohtaa eksentrisen juopuneen miljonäärin (Harry Myers), ovat kaikki klassisen komedian ainekset kasassa.

Kaupungin valot on yksi Chaplinin kuuluisimpia töitä sekä todellinen mykkäelokuvan klassikko. Yli yhdeksänkymmenen vuoden jälkeenkin Kaupungin valot on yhtä hauska ja koskettava kuin vuonna 1931, ja hurmaa yleisöjä vuosikymmenestä toiseen.

Muun muuassa Orson Welles and Stanley Kubrick ovat julistaneet Kaupungin valot suosikkielokuvakseen.

Palkitun käsikirjoittaja-ohjaaja Payal Kapadian elokuva  All We Imagine as Light  on säkenöivä Cannesin 2024 elokuvajuhlien Grand Prix-voittaja. Myös muilla festivaaleilla menestystä niittänyt humaani draamaelokuva toivosta ja sielunsisaruudesta avaa katsojalle nyky-Intian värikästä elämänmenoa. 

Mumbaissa sairaanhoitajana työskentelevä, tunnollinen Prabha on sinnikkäästi uskollinen Saksaan muuttaneelle aviomiehelleen, jota ei ole nähnyt enää aikoihin. Prabhan vapaamielinen asuin- ja työtoveri Anu puolestaan tapailee salaa häneltä kiellettyä muslimipoikaystävää. Molempien elämä saa uuden suunnan, kun eräänä päivänä heille toimitetaan odottamaton lahja tuntemattomalta lähettäjältä. He löytävät itsensä miljoonakaupungin sykkeen sijasta pienestä rantakaupungista, auttaessaan ystäväänsä, sairaalan keittäjätär Parvatya. 

Pääosissa nähdään valovoimaiset intialaiset näyttelijät Kani Kusruti (Prabha), Divya Prabha (Anu) ja Chhaya Kadam (Parvaty). 

Auto kiitää metsätiellä. Armandin äiti (vahvassa pääosassa Renate Reinsve, The Worst Person in the World) on hälytetty koululle keskustelemaan 6-vuotiaiden poikien kesken sattuneesta konfliktista. Käy ilmi että myös toisen pojan, Jonin vanhemmat on kutsuttu koululle. Hankalaa tapausta väistelevä rehtori työntää asian käsittelyn uuden opettajan vastuulle. Seuraa kiperiä yllätyksiä. Tragikomedia sukeltaa syvälle vanhempien arvaamattomiin ongelmiin.

Palkittujen lyhytelokuvien ohjaajan Halfdan Ullmann Tondelin esikoispitkä VANHEMPAINILTA (Armand) oli Norjan Oscar –ehdokas. Elokuva jatkaa Cinema Mondon koulumaailmaan sijoittuvien tärkeiden elokuvien (Monster – vaarallinen leikki, Koulu maailman laidalla, Opettajainhuone …) teemoja. VANHEMPAINILTA palkittiin Cannesin elokuvafestivaalilla Kultaisella kameralla.

Kwaidan tarkoittaa japaniksi kummitustarinaa, jonka sisältö paljastuu arvostetun ohjaajan Kobayashin klassikkokauhuantologiassa. Legendaarinen elokuvakriitikko Roger Ebert kuvailee elokuvaa ”kauhutarinoiden kokoelmaksi, joka kuuluu kauneimpien elokuvien joukkoon, mitä olen nähnyt”. Kwaidan – kauhun kasvot voitti Cannesissa juryn palkinnon, ja se oli myös ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi.