Markku Lehmuskallion maailmat
Tampereella 27.5. - 29.7.2024
Arthouse Cinema Niagarassa esitetään laaja sarja Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin ohjaamia elokuvia toukokuun lopusta aina heinäkuun loppuun saakka. Sarjaan sisältyy myös pienoisseminaari su 2.6. klo 15.00 alkaen, jolloin esitetään lyhytelokuva Tapiola (1974) ja Jussi-palkittu Seitsemän laulua tundralta (2000). Markku Lehmuskallio esittelee molemmat elokuvat ja tuottaja-ohjaaja Jouko Aaltonen pitää alustuksen Lehmuskallion elokuvien suhteesta kolonialismiin. Tapahtuman lopuksi Jouko Aaltonen keskustelee Markku Lehmuskallion kanssa ja yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä.
Viime vuoden marraskuusta tämän vuoden helmikuulle Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVI) esitti teatterissaan Kino Reginassa Lehmuskallion elokuvien retrospektiivin joka sisälsi myös päivän kestäneen seminaarin. Giron Filmi Oy ja Pirkanmaan elokuvakeskus ovat digitoineet Lehmuskallion 15 elokuvaa ja viimeisen vuoden aikana nämä elokuvat ovat olleet elokuvateattereiden ohjelmistoissa. Alkukesän aikana järjestetään kiertue-esitelmänäytöksiä Tampereeen lisäksi Lahdessa ma 27.5. (Kino Iiris), Karkkilassa ke 29.5. (Kino Laika), Ylistarossa la 1.6. (Matin Tupa) ja Helsingissä ma 3.6.(Cinema Orion).
Elokuvaohjaaja Markku Lehmuskallio täytti 31.12.2023 85 vuotta. Raumalla syntynyt Markku Lehmuskallio on suomalaisen elokuvan jätti. Hän on ohjannut, tuottanut, kuvannut, käsikirjoittanut, leikannut, äänittänyt lukuisia merkkiteoksia. Hänen filmografiassaan on yli 30 elokuvaa. Elokuvaamisen Lehmuskallio aloitti jo 1960-luvun puolivälissä oman metsänhoitajatyönä ohessa. Ensimmäisen ammattimaisen lyhytelokuvansa hän ohjasi vuonna 1974 ja työ jatkuu edelleen. Elokuvaura on kestänyt siis lähes 60 vuotta. Hänen elokuvansa käsittelevät ihmisen ja luonnon suhdetta monin eri tavoin ja useissa eri maailmankolkissa. Hänen elokuviaan on esitetty joka puolella maailmaa festivaaleilla, televisiossa, erikoisnäytöksissä ym. Markku Lehmuskallio on yksi niistä suomalaisista elokuvantekijöistä, joka todella tunnetaan ja jota arvostetaan maailmalla. Sakari Toiviainen kirjoittaa Lehmuskalliota käsittelevässä kirjassaan
Kadonnutta paratiisia etsimässä: "Suomalaisten elokuvantekijöiden joukossa Lehmuskallio on ainutlaatuinen: Hän kulkee omaa tietään valtavirtojen ulkopuolella, toteuttaa persoonallista näkemystään ja on kansainvälisesti arvostettu elokuvataiteilija. Kysymys on Ihmisen ja luonnon välisen tasapainon menetyksestä, pienten ihmisten ja pienten kansojen perinteiden, kielen ja elinkeinojen murenemisesta valtakulttuurin ja globaalin markkinatalouden puristuksessa. Hänen tuotantonsa on jo vuosikymmeniä osoittanut mihin suuntaan maailma on menossa, ja elokuvat ovat tässä ilmastonmuutoksen ja etnisten ristiriitojen maailmassa yhä ajankohtaisempia"
Arthouse Cinema Niagaran ohjelma su 2.6. klo 15.00:
Lyhytelokuva: TAPIOLA
Jouko Aaltosen luento: Markku Lehmuskallion elokuvien suhde kolonialismiin
Markku Lehmuskallio esittelee pitkän elokuvan SEITSEMÄN LAULUA TUNDRALTA
Elokuva: SEITSEMÄN LAULUA TUNDRALTA
Jouko Aaltonen haastattelee Markku Lehmuskalliota hänen urastaan, yleisökommentit ja kysymykset.
ARTHOUSE CINEMA NIAGARA - MARKKU LEHMUSKALLION MAAILMAT
Liput 8€ (su 2.6. 10€).
Kuuden valinnaisen elokuvan sarjalippu: 24€ (vain Niagaran kassalta)
Ma 27.5. klo 19.15 Korpinpolska (1980) -S- 76 min
To 30.5. klo 19.15 Anna (1997) -S- 58 min + alkukuvana Minja (2014) -S- 16 min
Su 2.6. klo 15.00 Seitsemän laulua tundralta (2000) -S- 90 min + alkukuvana Tapiola (1974) -S- 18 min
Pienoisseminaari! Ohjaaja Markku Lehmuskallio paikalla keskustelemassa tuottaja-ohjaaja Jouko Aaltosen kanssa.
Ma 3.6. klo 19.15 Poron hahmossa pitkin taivaankaarta (1993) -K7- 92 min
To 6.6. klo 19.15 Kadotettu paratiisi (1994) -K7- 112 min
Ma 10.6. klo 19.15 Jäähyväisten kronikka (1995) -S- 90 min
Ma 17.6. klo 19.15 Skierri, vaivaiskoivujen maa (1982) -S- 115 min
To 20.6. klo 19.15 Inuksuk (1998) -S- 97 min
To 27.6. klo 19.15 Sininen imettäjä (1995) -S- 99 min
Ma 1.7. klo 19.15 Uhri, elokuva metsästä (1998) -S- 56 min
To 4.7. klo 19.15 Fata Morgana (2005) -S- 59 min
Ma 8.7. klo 19.15 Nedarma - Matka (2007) 78 min
To 11.7. klo 19.15 Jumalan morsian (2003) -S- 75 min
Ma 15.7. klo 19.15 Yksitoista ihmisen kuvaa (2012) -S 79 min
To 18.7. klo 19.15 Pyhä (2016) -S- 74 min
Ma 22.7. klo 19.15 Pudana, sukunsa viimeinen (2010) -S- 81 min
To 25.7. klo 19.15 Tsamo (2015) -K7- 92 min
Ma 29.7. klo 19.15 Anerca, elämän hengitys (2021) -K7- 87 min
Pudana, sukunsa viimeinen
Elokuvan pohjana on Anastasia Lapsuyin tekemä haastattelu Jamalin niemimaalla, Panajevskin kylässä vuonna 1991. Hän nauhoitti Nadezhda Anibajevnan kertomuksen omasta elämästään.
Elokuva ”Pudana, sukunsa viimeinen” on kertomus vähemmistökulttuuriin kuuluvan lapsen muutamasta koulupäivästä sisäoppilaitoksessa.
Sisäoppilaitokset ovat olleet ja ovat edelleen monelle lapselle painajaismainen kokemus. Pieni lapsi joutuu kohtaamaan maailman, josta hänellä ei ole ollut aavistustakaan. Lapsi kohtaa valtakulttuurin ohjauksen ja vähemmistökulttuureiden väliset jännitteet, rasismin.
Valtakulttuuri pyrkii muovaamaan ihmisiä kaltaisekseen kaikkialla maailmassa, niin Suomessa kuin muuallakin. Sisäoppilaitoksesta selvittyään ihminen jouttuu välitilaan. Hän ei ole enää se ihminen, mikä oli tullessaan sisäoppilaitokseen, eikä hänestä ole tullut sitä miksi hänet on yritetty sisäoppilaitoksessa kasvattaa.
Elokuvassa ”Pudana, sukunsa viimeinen” maailma koetaan Njeko nimisen metsänenetsitytön kautta. Njeko asuu isänsä ja mummonsa kodassa, eläen heimonsa perinteistä elämää.
Njekon äiti on ollut vuosia keuhkotautiparantolassa.
Perhe kuulee uutisen, lapsia kerätään kouluun! Njekon perhe pakenee koulua syvemmälle erämaahan.
Samaani, Njekon tädin aviomies ennustaa Njekon näkevän punaisen unen. Unen nähtyään Njekon on tultava hänen luokseen.
Njekon äiti pääsee kotiin keukotautiparantolasta ja kouluviranomaiset tuovat äidin kotikodalle ja samalla vievät Njekon sisäoppilaitokseen.
Sisäoppilaitoksessa Njeko näkee punaisen unen ja karkaa koulusta ikäisensä pojan kanssa. Karkulaisia ajetaan takaa. Molemmat karkulaiset pääsevät onnellisesti kotiinsa mutta lopulta kouluviranomaisten pitkä koura tavoittaa Njekon ja hänet palautetaan sisäoppilaitokseen.
Njeko sopeutuu ja hänestä tulee neuvostokansalainen.
Tsamo
Elokuva TSAMO käsittelee ihmisen ulkopuolisuutta ja identiteettiä. Tapahtumat kerrotaan Tsamo-nimisen tyttölapsen näkökulmasta. Tsamo syntyy vuonna 1854 Kenain niemimaalla Alaskassa orjaksi otetun tlinglit-naisen tyttäreksi. Tuona aikana Alaskaa hallinnoi venäläis-amerikkalainen kauppayhtiö. Tsamon syntymän aikana Venäjän Imperiumin itäisin hallintoalue on Alaska ja läntisin Suomen suurruhtinaskunta.
Vuonna 1961 kauppayhtiötä palveleva suomalainen insinööri ostaa intiaanipäälliköltä 8- vuotiaan Tsamon. Kaupasta on säilynyt kauppakirja allekirjoittajineen sekä kauppahinta. Tsamo on lapsi, joka aluksi joutuu eroon omasta kansastaan ja sitten omasta maastaan ja joutuu lopuksi vieraalla maalla ihmisten oudoksumaksi heittopussiksi. Tsamo suojautuu ulkoisilta muutoksilta turvautuen oman kulttuurinsa uskomusmaailmaan. Sinne hän pakenee ja se on hänelle suoja elämän kohtaloissa.
Jokainen ihminen syntyy tiettyyn perheeseen, sukuun ja kulttuuriin ja sen myötä omaksuu maailmankuvansa. Tsamo syntyy merestä elantonsa saavan tlinglit-intiaaniyhteisöön ja omaksuu kansansa maailmankäsityksen. Näemme Tsamosta kertovan elokuvan yksinkertaisena, konstailemattomana kuvien sarjana, myyntitapahtumasta identiteetin lopulliseen särkymiseen saakka. Elokuvan yleisilme on arkinen ja se kuvaa maailmaa, jossa kaikki elokuvassa mukana olevat ihmiset haluavat Tsamon parasta. He haluavat muuttaa hänet kaltaisekseen. Elokuvan nimi on TSAMO , mutta yhtä hyvin elokuvan nimi voisi olla HYVÄ TAHTO. - Markku Lehmuskallio ja Anastasia Lapsuy
Anerca - elämän hengitys
Anerca, Breath of Life
Vision du Reel- festivaaleilla 2020 -Jury Prize Région du Nyon -Most innovative feature film (10.000 CHF)- palkittu elokuva!
Elokuva kertoo pohjoisella napapiirillä Suomen, Ruotsin, Norjan, Grönlannin (Tanska), Kanadan, Alaskan (Yhdysvallat) ja Venäjän valtioiden rajojen sisäpuolella elävistä alkuperäiskulttuureista. Nämä kulttuurit eivät ole näitä rajoja piirtäneet. Oikeuksia on loukattu. Esi-isiltä peritty elämäntapa on pääosin nujerrettu, mutta ihmisten sisäistä maailmankuvaa ei ole onnistuttu tuhoamaan, ei ainakaan vielä.
Anerca on elokuva arktisen alueen alkuperäiskansojen hengityksestä. Hengitystä on kahdenlaista, on elämää ylläpitävää hengitystä ja olemassa oloa ilmaisevaa hengitystä.
Inuiittien kielessä runon synnyttämistä merkitsevä sana on sama sana kuin sana hengittää. Sana on johdannainen sanasta anerca. Anerca merkitsee sielua, elämän hengitystä. Kun henkilö, yhteisö tai kansa hengittää olonsa riemua tai tuskaa, se ilmituo jotain, joka on irti arkipäivästä tai on syvällä arkipäivässä ja, joka on hengittäjälle tärkeätä, se on elämän hengitystä. Elokuvassa Anerca arktiset kansat hengittävät.
