Älä kaiva verta nenästäsi

Trouble Man, Yhdysvallat 1972 • Robert Hooks, Paul Winfield, Ralph Waite • musiikki Marvin Gaye • KAVI 35 mm • suom. tekstit/svensk text • K16 • 100 min

Otaksuttavasti mustat supertähti-superuros-elokuvat alkavat harventua ennemmin tai myöhemmin, mutta niillä on vielä matkaa kuljettavanaan niin kauan kuin niistä on yhtä paljon hupia kuin elokuvasta Älä kaiva verta nenästäsi.

Tietenkään ei ole mitään coolimpaa kuin mustat kaikkein cooleimmillaan. Oli kyseessä slangi, vapautusliike, vinoilu tai musiikki – kaikki tärkeimmin merkityksellisiä asioita mielikuvan tavoittelussa suunniltaan menneessä yhteiskunnassa – suuri osa siitä, mikä on muodikasta nuorten ja ajanmukaisten keskuudessa juontaa juurensa getosta. Ja jos mustat ovat cooleja, kuka voisi olla coolimpi kuin coolein musta? Ei James Bond, kultaseni. Viime vuonna se oli John Shaft. Nyt meillä on Trouble Man, rotuveljille ”T”, Screen Actors Guildille Robert Hooks. Bobby Hooks, joka aiemmin esiintyi TV:n NYPD:ssä ja perusti arvovaltaisen Negro Ensemble Companyn, on nyt kova jätkä Veli Ivan Dixonin ohjauksessa. Tarjolla on kivutonta teurastusta, viatonta väkivaltaa, vaatteita, rahaa, autoja ja naisia, kovempi kuin kovin ja karskimpi kuin karskein – jokamiehen fantasioita riippumatta rodusta, uskonnosta tai väristä.

Elokuvan juoni on kyllin yksinkertainen: mustien jengisotia, kaksinaamaisuutta, valtavia summia rahaa, toimintaa, jännitystä ja tietysti tyhmiä valkoisia poliiseja. Loppuratkaisu? Tarvitseeko selittää?