Seuraava näytös

OHJAUS
Tim Burton

KÄSIKIRJOITUS
Bob Kane, Daniel Waters, Sam Hamm

ROOLEISSA
Michael Keaton (Batman / Bruce Wayne), Danny DeVito (Penguin), Michelle Pfeiffer (Catwoman / Selina), Christopher Walken (Max Shreck), Michael Gough (Alfred), Michael Murphy (Mayor), Cristi Conaway (Ice Princess), Andrew Bryniarski (Chip), Pat Hingle (Commissioner Gordon), Vincent Schiavelli (Organ Grinder)

KESTO
2 h 6 min

IMDB.COM

Pirkanmaan Elokuvakeskus

Batman - Paluu

Batman - paluu

  • Ikäraja ei vielä tiedossa

Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta kun Batman - paluu ilmestyi elokuvateattereihin, joten elokuvakerho Monroen on luonnollisesti pakko näyttää joulukuussa tämä yksi kaikkien aikojen parhaista jouluelokuvista isolta kankaalta ja 35mm filmiltä.

Tim Burton ei ollut alkuun halukas tekemään uutta Batman-elokuvaa, koska ei halunnut toistaa itseään. Warner Bros sai kuitenkin Burtonin ylipuhuttua: ”Mitä jos et tee Batman-elokuvaa, vaan tekisitkin Tim Burton -elokuvan?"

Tähän Tim ei enää voinut sanoa ei ja tekikin ehkä Päättömän ratsumiehen ohella uransa timburtonmaisimman elokuvan.

Siinä missä vuoden -89 Batman oli ulkomuodoltaan ja tematiikaltaan hyvin goottilaista, lisäsi Burton Batman - paluuseen myös ekspressionismia, jopa siinä määrin, että yhden päähenkilön nimi on Max Shreck, joka sattuu olemaan uraauurtavan saksalaisen ekspressionistisen kauhuelokuvan, Nosferatun päänäyttelijän nimi.

Uusi tyylisuunta näkyy sekä hahmoissa ja tarinassa, että lavasteissa. Jouluinen lumenpaljous saa elokuvan näyttämään melkein mustavalkoiselta. Kadulla on jostain syystä jättimäisiä päitä ja lähes kaikki hahmot kärsivät pelosta ja ahdistuksesta. Elokuvan ilmapiiri on muutenkin yleisesti lähempänä kauhuelokuvaa, kuin perinteistä supersankari-toimintaa. Batman - paluun synkkyyttä korostaa sen sijoittuminen jouluun, joka on yleensä ilon ja rauhan aikaa. Tässä elokuvassa näitä katarttisia tunteita ei koeta edes lopussa. Siinä missä ensimmäisessä osassa oli vielä Jokerin hahmon tuomaa keveyttä, on Paluu huomattavasti vakavampi. Ei sillä, etteikö elokuvassa ole mustaa huumoria yllin kyllin.

Michael Keatonin jälleen kerran esittämä viittasankari kohtaa yksiselitteisesti pahan Jokerin sijaan tällä kertaa kaksi vihollista, jotka ovat hänen itsensä lailla kahtiajakautuneita. Michelle Pfeiffer on lateksiin pukeutunut Kissanainen ja Danny DeVito vauvasta asti katkeruudessa elänyt Pingviini. Koska molemmat heistä ovat väärinymmärrettyjä ja itsekin kärsiviä hirviöitä, on mukana varsinaisena pahiksena Christopher Walkenin esittämä Trump-henkinen miljonääri Max Shreck, joka haluaa vain lisää rahaa ja lisää valtaa.

Tahtipuikkoa heiluttamaan palasi Burtonin hovisäveltäjä Danny Elfman, jonka score aiheuttaa jälleen yhtä lailla kylmänväristyksiä ja surun haikeutta. Princen bilekappaleet loistavat poissaolollaan: koska Burton sai tällä kertaa itse valita tunnuslaulun tekijän, niin totta kai hän otti goottirock-bändi Siouxsie and the Bansheesin, jonka biisi Face to Face toistaa kahtiajakautumisen teemaa.

Edellisen Batman-näytöksen saatesanoissa kirjoitin, että Batman -89 on paras Batman-elokuva, joten mitä ylistyssanoja voin antaa jatko-osalle? No, ensimmäinen Batman on kyllä se paras, mutta henkilökohtaisesti minulle Batman - paluu on tärkeämpi teos ja Die Hardin ohella SE joululeffa. Ja siinä missä ensimmäinen Batman oli hyvin perinteinen toimintaelokuva, Paluu uskalsi olla jotain aivan muuta. Ei ole onnellista loppua, rakkaus ei pelasta, eivätkä sen enempää hyvät kuin pahatkaan selviä voittajina. Lopussa Burton valjastaa jopa pingviinit arkunkantajiksi, saattamaan traagista hahmoa kylmään hautaan. Tämä on monin tavoin hyvin koskettava elokuva, jossa ulkoasusta huolimatta asiat eivät ole mustavalkoisia.

Batman - paluu esitetään suomenkielisillä teksteillä KAVIn vuoden -92 filmikopiolta.

Liput vain 9€!

Näytösajat

Johku-tietopalvelu.
Näytä ostoskori