The Mule The Mule Warner Bros. Bros Pictures, Imperative Entertainment sekä BRON Creative esittävät Clint Eastwoodin uuden draamaelokuvan The Mule . Ohjauksen lisäksi veteraaninäyttelijä astuu jälleen itse kameran eteen rinnallaan näyttelijäkollegat Bradley Cooper, Laurence Fishburne, Michael Peña, Dianne Wiest, Andy Garcia kuten myös Alison Eastwood, Taissa Farmiga, Ignacio Serricchio, Loren Dean sekä Eugene Cordero. Eastwood esittää Earl Stonea, ulosoton partaalla olevaa rahatonta ja yksinäistä kahdeksankymppistä miestä, jolle tarjotaan helppoa työtä; hänen täytyy vain ajaa autoa. Tietämättään Earlista tulee Meksikon kartellin huumekuriiri. Hän suoriutuu hommasta hyvin – jopa niin hyvin, että hänen lastinsa kasvaa merkittävästi ja kartelli määrää hänelle valvojan. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa, joka on kiinnostunut Earlin tekemisistä; mystinen uusi huumemuuli on osunut myös määrätietoisen Yhdysvaltain huumepoliisin agentin, Colin Batesin, tutkaan. Vaikka Earlin rahahuolet kuuluvat pian menneisyyteen, alkavat hänen menneisyytensä virheet painaa häntä yhä enemmän, eikä ole varmaa, riittääkö hänen aikansa näiden virheiden korjaamiseen ennen kuin lainvalvojat tai kartellin joukot saavat hänet kiinni. Minä, Kusama Minä, Kusama Matsumoton pikkukaupungissa syntynyt Yayoi Kusama aloitti maalaamisen 13-vuotiaana, aikana jolloin japanilaisen neidon uran ajateltiin keskittyvän kelpo avioliittoon. ”Siihen aikaan Japani oli hyvin vanhoillinen ja miesten hallitsema maa. Äiti halusi minusta kotiäidin varakkaaseen sukuun, joten hän vei kaikki kankaani ja maalini. Minulla oli useita kosijoita mutta koska halusin taidemaalariksi torjuin heidät kaikki” – Yayoi Kusama Maanisesti maalannut Yoyoi sai vastuksista huolimatta järjestettyä ensimmäisen näyttelynsä. Hänen maalauksiaan ei ymmärretty, eikä juuri kukaan käynyt katsomassa näyttelyä. Marraskuussa 1955 hän kirjoitti amerikkalaiselle taidemaalarille Georgia  O´Keeffelle, jaa pyysi tältä neuvoja: ”Olen vasta taiteilijaurani alussa. Voisitteko auttaa minua tällä tiellä? Kunnioittavasti, neiti Yayoi Kusama.” Uskomattomien käänteiden jälkeen Kusama päätyy New Yorkiin, ja 60-luvun radikaalien taidesuuntausten keulahahmoksi. Kusama pilkutti autoja, Kusama pilkutti alastomia kollegoita ja hyväntuulisia vapaaehtoisia, Kusama järjesti nakumielenosoituksia, Kusama järjesti homoavioliittoja, Kusama teki mitä vain saadakseen teoksilleen ja ajamilleen arvoille huomiota. Tempaukset alkoivat saada näkyvyyttä länsilehdissä. Kusaman vanhemmat ostivat aina kotikaupungin Matsumoton kirjakaupoista kaikki länsilehdet ja tuhosivat ne, koska tyttären taiteilijan ura oli noloa perheelle. Heather Lenzin elokuva MINÄ, KUSAMA kertoo noista ällistyttävistä vuosista, siitä miten Kusamasta tuli se Kusama, joka maailmalla nyt tunnetaan, jonka näyttelyt lyövät kävijäennätyksiä kaikkialla. ”Ostin näyttelystä muistoksi postikortin, jonka punasävyisessä valokuvassa nuori, kimonoon pukeutunut Yayoi pitää silmiensä päällä kahta rintanapppia, joissa lukee love forever. Syystä, jota en itsekään ymmärtänyt, tuli postikortista jonkinlainen toteemiesineeni – se on elämäni ainoa kuva, joka on pysynyt kehystettynä seinälläni kaksikymmentä vuotta, kulkenut mukanani asunnosta ja elämänvaiheesta toiseen, aina tähän päivään saakka. Jostain selittämättömästä syystä kuvaa katsoessa tuntuu aina siltä kuin nestemäistä inspiraatiota ruiskutettaisiin suoraan suoneen. Että elämä on tuoretta, herkullisen kihelmöivää ja yllätyksiä täynnä. Postikortin Yayoista tuli yksi ensimmäisistä yönaisistani.” – Mia Kankimäki teoksessa Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018) Shoplifters - perhesalaisuuksia Shoplifters - perhesalaisuuksia Osamu on poikansa kanssa tavanomaisella näpistelyreissulla kun he sattumalta kohtaavat kylmässä värisevän, hylätyn tytön. He huolehtivat tästä ja ottavat tytön osaksi perhettään. Vaikka he ovat köyhiä ja elävät kädestä suuhun, on heillä kuitenkin asiat hyvin – lämmin kiintymys on käsin kosketeltavaa. Kunnes odottamaton tapahtuma paljastaa perheen salaisuudet ja laittaa heidän yhteiselonsa koetukselle. Hirokazu Kore-eda on Japanin arvostetuimpia nykyohjaajia. Suomessa häneltä on aiemmin nähty elokuvat Isänsä poika ja Siskokset. SHOPLIFTERS – PERHESALAISUUKSIA palkittiin keväällä 2018 Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnolla Kultaisella palmulla ja se on Japanin virallinen Oscar-ehdokas. Suomen elokuvasäätiön ohjelmistotuki 2018. Tuntematon mestari Tuntematon mestari Ikääntyvä taidekauppias Olavi Launio suunnittelee eläkkeelle jäämistä. Hänen Helsingin Bulevardilla sijaitseva taidekauppansa on nähnyt parhaat päivänsä. Suuremmat, nuoremmat ja viriilimmät taidekauppiaat ja huutokaupat ovat ajaneet ohi. Olavi on alistumassa kohtaloonsa, vaikka liikkeestä luopuminen pelottaakin. Sattumalta Olavi näkee taidehuutokaupassa taulun, jota epäilee paljon lähtöhintaansa arvokkaammaksi. Taidediilerin vaistot heräävät ja Olavi päättää lähteä viimeiselle keikalle ansaitakseen kunnon eläkerahat ja kollegoidensa arvostuksen. Saavuttaakseen taulun ja unelmansa Olavi joutuu kohtamaan menneisyytensä kipukohdat ja myös pettämään läheisensä vielä kerran. Ihmisen osa Ihmisen osa Konkurssin kokenut pennitön Pekka Malmikunnas ( Hannu-Pekka Björkman ) on onnistunut vakuuttamaan kaikille toimivansa yhä suuren IT-yrityksen toimitusjohtajana. Kulissien ylläpidosta, omien kasvojen säilyttämisestä ja jokapäiväisestä selviytymisestä on muodostunut Pekalle täysipäiväinen työ. Kun Pekan vanhemmat Salme ja Paavo ( Leena Uotila, Asko Sarkola ) saapuvat yllättäen maalta kaupunkiin, Pekka on pulassa. Hälventääkseen orastavat epäilyt Pekka järjestää vanhemmilleen ja aikuisille siskoilleen ( Ria Kataja , Armi Toivanen ) näyttävän sukupäivällisen. Juhlat ovat menestys, kunnes tapahtuu onnettomuus: Pekan siskontyttö Sini jää auton alle ja joutuu sairaalaan, minkä seurauksena Malmikunnaiden perhe saa yhteisen vihollisen Sinin päälle ajaneesta Kimmo Hienlahdesta ( Kari Hietalahti ). Kun Kimmo yrittää muodollisesti hyvittää tekoaan, Pekka päätyy peruuttamattomaan tekoon. Valehteluun kyllästynyt Pekka kauhistuu tekoaan ja ymmärtää asioiden menneen liian pitkälle. Mutta mikä ratkaisuksi, kun totuus tuntuu kivuliaalta ja kaatuvat kulissit puolestaan liian raskailta kannateltaviksi? Juha Lehtolan ohjaama ja Kari Hotakaisen samannimisen menestysromaanin innoittama Ihmisen osa on lämminhenkinen draamakomedia veijarimaisista huijauksista sekä rikkinäisestä perheestä, joka yllättävien mutkien kautta alkaa hitsaantua yhteen. Juice Juice Juice Leskinen oli laulaja, lauluntekijä, runoilija, sanoittaja, kansantaiteilija – suomenkielisen rock-lyriikan isähahmo. Juicen elämää leimasi kuitenkin hänen rakkauselämänsä. Kaikki muu; viina, sanoitukset ja maine tulivat sen sivutuotteena. Elokuva kertoo tarinan rakkauden ammattilaisesta, miehestä joka tunsi syvästi ja äärettömän herkästi, mutta haavoitti monia, myös itseään. Juice-elokuva on konstailematon ja terävä, kuten Juicen persoona. Koskettava ja melankolisesti kaipaava, kuten Juicen sielunmaisema. Ronski ja suorapuheinen, kuten Juicen puheenparsi. Elokuva kertoo Juicen tien lapsuudesta läpi kuohuvan 70-luvun aina 80-luvun huippusuosioon. Kaikki elokuvan tapahtumat ovat totta - paitsi ne, jotka eivät ole. Colette Colette Aviopuolisonsa painotuksesta Colette ( Keira Knightley ) julkaisee kirjoittamansa romaanin miehensä nimissä.  Kun kirjasta tulee menestys, hän joutuu taistelemaan tehdäkseen oman lahjakkuutensa tunnetuksi ja haastaakseen ajan sukupuoliroolit. Avioituessaan menestyvän pariisilaisen kirjailija ”Willyn” ( Dominic West ) kanssa Sidonie-Gabrielle Colette (Knightley) tempautuu lapsuutensa maisemista Ranskan maaseudulta keskelle Pariisin loistoa ja taiteilijoiden seurapiirejä. Willy suostuttelee Coletten ryhtymään haamukirjoittajakseen. Hän kirjoittaa romaanin nuoresta, fiksusta ja häpeilemättömästä maalaistyttö Claudinesta, joka pohjautuu osittain hänen omaan elämäänsä ja josta tulee valtava sensaatio. Kirjan menestyksen johdosta Colettesta ja Willystä tulee Pariisin kuumin puheenaihe ja heidän seikkailunsa innoittavat lisää Claudine-tarinoita. Colette taistelu omien tekijänoikeuksiensa ja jähmeiden sukupuoliroolien murtamisen puolesta myllertää yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä ja synnyttää vallankumouksen kirjallisuudessa, muodissa ja sukupuolen ilmaisussa. Tositapahtumiin perustuvan historiallisen draaman on ohjannut Wash Westmoreland ( Edelleen Alice ). The Wife The Wife Glenn Close häikäisee samannimiseen menestyskirjaan THE WIFE perustuvassa laatudraamassa, jonka on ohjannut ruotsalainen Björn Runge. Amerikkalaiselle menestykirjailijalle Joe Castelmanille (Jonathan Pryce) ilmoitetaan, että hän saa vihdoin kauan odottamansa Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Miehensä uralle täydellisesti omistautunut älykäs ja kaunis vaimo Joan Castleman (Glenn Close) riemuitsee uutisesta vähintään yhtä paljon kuin kirjailija itse. Palkintoa lähdetään vastaanottamaan Ruotsiin yhdessä heidän kirjailijanuraa aloittelevan poikansa Davidin kanssa. Perheen jännitteet kiristyvät kaikkia stressaavan matkan aikana. Joanin rooli kaikkensa uhranneena kotirouvana joutuu uuteen valoon, kun kirjailijasta elämäkertaa kirjoittava toimittaja (Christian Slater) esittää kysymyksiä havainnoistaan kirjailijan tuotannosta. Joanin antama tuki nobelistimiehelleen onkin paljon enemmän kuin muut ovat voineet kuvitellakaan. A Star Is Born A Star Is Born Nelinkertainen Oscar-ehdokas Bradley Cooper (American Sniper, American Hustle ja Unelmien pelikirja) sekä palkittu, Oscar-ehdokkaanakin ollut, musiikin supertähti Lada Gaga tähdittävät elokuvaa A Star is Born. Elokuva on Cooperin esikoisohjaus ja Gaga nähdään siinä ensimmäisessä elokuvapääroolissaan. Tässä traagisen rakkaustarinan uudelleenfilmatisoinnissa Cooper esittää kokenutta muusikkoa Jackson Mainea, joka löytää ja rakastuu uransa alkumetreillä kamppailevaan artistiin Allyyn (Gaga). Ally on juuri luopumaisillaan unelmastaan tulla menestyneeksi laulajaksi, kunnes Jack taivuttelee hänet parrasvaloihin. Samaan aikaan kun Allyn ura lähtee nousukiitoon, heidän suhteensa alkaa rakoilla Jackin taistellessa omien sisäisten demoniensa kanssa. Climax Climax Gaspar Noén viides pitkä elokuva on sitä sataprosenttista hyperelokuvallisuutta, jota ohjaajalta on lupa odottaa. Noén aiemmista teoksista se muistuttaa eniten Irreversibleä : kerronta on kokeellista ja juoni mikroskooppisen tiivis. Yhtä kuvaa lukuun ottamatta Climax tapahtuu kokonaan yhden katon alla. “Perustuu 1990-luvun tositapahtumiin”, julistavat alkutekstit. Joukko urbaanin tanssin harrastajia (esillä etenkin Atomic Blonde – ja Star Trek Beyond -tähti Sofia Boutella ) on kokoontunut harjoittelemaan syrjäiseen rakennukseen. On ilta ja rennompien bileiden aika. DJ aloittaa settinsä ja tanssijat esittelevät tyylejään, kun Cerronen vuoden 1979 diskohitti Supernature soi. Kamera on kehojen rytmissä mukana. Booli tarjoillaan. Estot väistyvät, tanssi jatkuu. Joku on huumannut vieraat. Climax ei ole trilleri, jossa yritetään ratkoa painajaismaiseksi äityvää tilannetta. Noé näyttää, miten ihmisten kommunikaatio ja oleminen peruuttamattomasti muuttuu eläimelliseksi, panseksuaaliseksi ja väkivaltaiseksi miasmaksi. Giorgio Moroderit , Thomas Bangalterit ja Aphex Twinit soivat yhteenmiksattuina, sillä DJ jatkaa viimeiseen asti, kunnes ihmiset ovat sykkivää lihamassaa. Climax on hypnoottinen elokuva sivilisaation romahduksesta.