Pieniä suuria valheita Pieniä suuria valheita Kylmille pohjolan perukoille sijoittuva tragikomedia isästä, pojasta sekä kiusaajista ja peesaajista. Isä Harri (Mikko Nousiainen) ja poika Simo (Niila Nousiainen) muuttavat Harmaakedon pieneen kylätaajamaan, paikkaan jossa ei ole juuri muuta kuin kirkko, kodinkoneliike ja koulu – sekä silmänkantamattomiin lunta. Ihmiset ovat kylmyydessä, kateudessa ja nurkkakuntaisuudessa marinoituja, enemmän tai vähemmän vinoon kasvaneita. Pikkukylän hassun kyräilevä ilmapiiri, ylpeys ja häpeä omasta menneisyydestä ovat esteitä, jotka alkavat kasaantua Harrin tielle. PIENIÄ SUURIA VALHEITA on koskettava ja humoristinen elokuva lähimmäisenrakkaudesta ja luottamuksesta – ja meistä suomalaisista. Nothing Like a Dame Nothing Like a Dame Neljä aateloitua rouvaa ja näyttelijälegendaa: Eileen Atkins, Judi Dench, Joan Plowright ja Maggie Smith. Notting Hill –ohjaaja Roger Michellin hersyvässä dokumentissa NOTHING LIKE A DAME pääsemme seuraamaan neljän huippunäyttelijän sydämellisiä keskusteluja uriensa ja elämänsä varrelta. Yhdistävänä tekijänä  yli puolivuosisataa kestänyt ystävyys. Life Itself Life Itself Romanttinen draama Life Itself seuraa kahta newyorkilaista opiskelijaa, Williä ( Oscar Isaac ) ja Abbyä ( Olivia Wilde ), jotka rakastuvat, menevät naimisiin ja saavat ensimmäisen lapsensa. Yllättävät käänteet heidän elämässään johtavat seurauksiin, joilla on kokonaisia sukupolvia ja mannertenvälisiä rajojen ylittäviä vaikutuksia. Elokuvan kansainväliseen tähtikaartiin kuuluvat mm. Antonio Banderas , Annette Bening ja Olivia Cooke , ja se sijoittuu New Yorkiin ja Espanjan Carmonaan. Dan Fogelmanin (Amazonin kehuttu sarja This Is Us ) käsikirjoittama ja ohjaama elokuva on toisiinsa kietoutuvien elämäntarinoiden kudelma, johon kuuluu niin onnen hetkiä kuin pettymyksiäkin. Life Itself on huumoria, oivalluksia ja rakkautta yhdistelevä ylistyslaulu elämälle kaikessa sen monimutkaisuudessaan. Amatöörit Amatöörit Tervetuloa Laforsiin! Pieni ruotsalainen kaivoskaupunki on epätoivoisesti uuden alun tarpeessa.  Saksalainen halpakauppaketju Superbilly tuo muassaan pienen toivonkipinän harkitessaan asettumista alueelle. 500 uutta työpaikkaa saisi aikaan muutoksen! Nyt on aika saada Lafors maailmankartalle, ilmoittaa kunnanjohtaja ja pian onkin päätetty teettää paikkakunnasta elokuva.  Kulttuuriin budjetoidut rahat ovat kylläkin lopussa, mutta kunnan palveluksessa oleva Musse saa uskaliaan idean: Annetaan koululaisten tehdä elokuva – kouluprojektina demokratian hengessä! Sehän on nykyaikaa, innovatiivista – ja ilmaista ...  Gabriela Pichlerin menestyselokuva Syödä, nukkua, kuolla saa jatkoa uudesta draamasta, joka on täynnä nokkavaa huumoria ja sykkivää pikkukaupungin sydäntä.  Harva kykenee tekemään ajankuvaa niin kevyin vedoin sekä kärjistäen että lämmöllä kuin Gabriela Pichler. Kuten hänen läpimurtoelokuvansa Syödä, nukkua, kuolla myös Amatörer sykkii raakaa energiaa, huumoria ja empatiaa. Feelgood-komedia kaikille! "VUODEN PARAS RUOTSALAINEN ELOKUVA" (Svenska Dagbladet) "Katsojan eteen vyörytetään sata minuuttia teinityttöenergiaa ja ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella marginaalissa. Tässä elokuvassa äänen saavat sellaiset ihmiset, jotka usein ovat näkymättömissä." (Selma Vilhunen R&A:n blogissa") Oma maa Oma maa Suomalaista sielunmaisemaa koskettavasti kuvaava ohjaaja  Markku Pölönen  tekee odotetun paluun valkokankaalle, kun hänen ohjaamansa elokuva  Oma Maa  nähdään elokuvateattereissa 26.10.  Oma maa  kertoo ajanjaksosta sodan päättymisestä vuonna 1945 olympiavuoteen 1952. Turvattua elämää elänyt Anni rakastuu jatkosodassa haavoittuneeseen Veikkoon. Anni  jättää kaiken taakseen ja lähtee uudisasukkaaksi Pohjois-Karjalan umpimetsään raivaamaan asutustilaa, eli niin sanottua kylmää tilaa. Ruusuisen alun jälkeen kohtalo iskee Annin unelmat pirstaleiksi ja rakkaus Veikkoon joutuu koetukselle. Elokuvan pääparina nähdään Oona Airola (Hymyilevä mies) ja Konsta Laakso.   Lyhyt synopsis: Turvattua elämää elänyt Anni rakastuu jatkosodassa haavoittuneeseen Veikkoon. Anni  jättää kaiken taakseen ja lähtee uudisasukkaaksi Pohjois-Karjalan umpimetsään raivaamaan asutustilaa. Ruusuisen alun jälkeen kohtalo iskee Annin unelmat pirstaleiksi ja rakkaus Veikkoon joutuu koetukselle. Cold War Cold War Cold War on intohimoinen rakkaustarina miehestä ja naisesta, Wiktorista ja Zulasta, jotka tapaavat toisensa sotienjälkeisen Puolan raunioissa. Nämä kaksi täysin erilaisen taustan ja mielenlaadun omaavaa ihmistä ovat toistensa täydelliset vastakohdat, ja silti auttamattomasti tuomittuja kuulumaan toisilleen. 1950-luvun kylmän sodan aikaiseen Puolaan, Berliiniin, Jugoslaviaan ja Pariisiin sijoittuvassa tarinassa pariskunnan erottavat toisistaan poliittiset käänteet, tuliset luonteet ja onnettomat kohtalon oikut - mahdoton rakkaustarina mahdottomana aikana. Elokuvan on ohjannut Oscar-, BAFTA- ja EFA-palkitun Ida -elokuvan ohjaaja Pawel Pawlikowski ja se perustuu löyhästi hänen omien vanhempiensa elämäntarinaan. Takaisin valoon Takaisin valoon Takaisin valoon  kertoo suomalaisnaisesta, jonka vapaus riistetään. 25-vuotias Marissa käy läpi uskomattoman taistelun pysyäkseen hengissä, selviytyäkseen turvaan - ja lopulta säilyttääkseen ihmisyytensä.  Elokuvan tarina kertoo ihmiskaappausten hämärästä maailmasta, sekä sieltä selvinneen työläästä prosessista koota minuutensa uudelleen, samoin kuin koko ihmisyytensä pala palalta. Traumaattisen kokemuksen jälkeen voi Marissan mielestä päästä valoon, kun ei jää kiinni vihaan ja katkeruuteen.  Elokuva on lajityypiltään dramatisoitu dokumenttielokuva, eli se liikkuu sekä dokumentti- että fiktioelokuvan ilmaisualueilla. OHJAAJAN SANA Päähenkilö Marissa on sympaattinen nuori nainen, joka rankoista kokemuksistaan huolimatta on oppinut luottamaan taas ihmisiin. Marissa otti yhteyttä nähtyään elokuviani ja kysyi olisinko kiinnostunut kertomaan hänen tarinansa, jota ei oltu aiemmin tuotu julkisuuteen. Kuunneltuani häntä koin tärkeäksi tarttua aiheeseen. Takaisin valoon kertoo vapauden riiston uhriksi joutuneen Marissan traumaattisista kokemuksista sekä siitä, kuinka hän kuitenkin lopulta selviytyy.  Sen seurauksena ja rankoista kokemuksista huolimatta, on Marissa pystynyt uudistamaan ajatteluaan, joka on auttanut hänen eheytymisprosessissaan. Hän kokee ja uskoo että rakkaus voittaa vihan ja anteeksianto katkeruuden ja tuota viestiä hän haluaa välittää myös muille oman tarinansa kautta. Marissa on pyrkinyt pitämään tiukasti kiinni myös omasta ihmisyydestään:  ”Vaikka vapauteni vietiin, ei kukaan pystynyt rikkomaan sieluani”. Elokuvassa korostuu yllä olevien teemojen ohella avun saamisen tärkeys, ympärillä olevien ihmisten sinnikkään toiminnan ja tuen merkitys sekä vastuu toisesta ihmisestä. Tarina antaa mahdollisuuden myös taustoittaa vapauden riiston ja ihmiskaupan mekanismeja sekä lisätä tietoisuutta siitä miten ja mistä voi kaltoin kohdeltuna hakea apua ja sitä myös saada. Marissan tarina on ainutlaatuinen esimerkki vaikeuksien kohtaamisesta ja henkisen kasvun mahdollisuuksista ahdistavasta ympäristöstä huolimatta. Vastakkain asettelun ja katkeruuden värittämässä maailmassa Marissan pyrkiminen anteeksiannon kautta takaisin valoon vie ajatukseni ihmisyyden peruspilareihin ja valon ylläpitämisen tärkeyteen. Nämä teemat ja ajatukset tekevät tästä aiheesta minulle tärkeän ja toivottavasti kiinnostavan myös yleisölle; katsottavaksi, pohdittavaksi ja jokaisen oman arvomaailman peiliksi. OHJAAJA JA KÄSIKIRJOITTAJA Arto Halonen on elokuvaohjaaja, joka tunnetaan yhteiskunnallisesti kantaaottavista aiheistaan. Haloselle myönnettiin vuonna 2005 Suomi-palkinto, vuonna 2010 Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto sekä Euroopan Unionin humanitaarinen palkinto vuonna 1998. Halonen on palkittu myös valtakunnallisella mielenterveyspalkinnolla sekä ensimmäisenä kulttuurialan edustajana Suomen sosiaali- ja terveys Ry:n valtakunnallisen kansalaistoiminnan palkinnolla. Halosen dokumenttielokuvat ovat herättäneet paljon yhteiskunnallista keskustelua ja ne ovat saaneet lukuisia kansainvälisiä palkintoja. Halosen dokumenttielokuvista Taivasta vasten ( 2000), Pavlovin koirat (2005) ja Pyhän kirjan varjo (2007) saivat maailmanensi-iltansa maineikkaan Amsterdamin dokumenttielokuvafestivaalin (IDFA) pääkilpailusarjassa. Pavlovin koirat ja Pyhän kirjan varjo esitettiin myös New Yorkin Modernin taiteen museon (MoMA) arvostetulla Documentary Fortnight –festivaalilla. Pyhän kirjan varjo valittiin ensi-iltansa jälkeen noin 120:lle kansainväliselle festivaalille ympäri maailmaa, ja se oli myös ehdolla Euroopan elokuva-akatemian parhaan dokumenttielokuvan palkinnon saajaksi. Dokumenttielokuvat  Karmapa – Jumaluuden kaksi tietä (1998) ja Sinivalkoinen valhe (2012) saivat myös kansainvälisen ensi-iltansa Amsterdamin IFDA:n ”Reflecting Images” ja ”Masters” -sarjoissa.  Muita Halosen tunnettuja ja palkittuja dokumenttielokuvia ovat mm. Ringside (1992), Tynnyrimies (2004), Magneettimies (2009) ja viimeisimpänä Valkoinen raivo (2015). Thessalonikin kansainvälinen dokumenttielokuvafestivaali palkitsi Halosen vuonna 2008 yhtenä aikansa merkittävimmistä eurooppalaisista dokumenttielokuvan kehittäjistä. Halosen ensimmäinen teatterilevitykseen tullut pitkä fiktioelokuva Prinsessa (2010) on palkittu festivaaleilla eri puolilla maailmaa. Prinsessa keräsi yli 300 000 katsojaa kotimaisissa elokuvateattereissa, mikä teki siitä yhden vuosikymmenen katsotuimmista suomalaisista elokuvista. Halosen toinen pitkä fiktioelokuva Isänmaallinen mies (2013) oli esillä mm. Seattlen ja Varsovan elokuvajuhlilla ja se myytiin 25 maahan.  Halosen viimeisin pitkä fiktioelokuva on kansainvälinen yhteistyöelokuva, psykologinen trilleri The Guardian Angel - Suojelusenkeli (2018). Elokuvaa tähdittävät maailmalla tunnetut näyttelijät Pilou Asbæk, Josh Lucas ja Rade Šerbedžija sekä suomalainen Sara Soulié. Elokuvan esitysoikeudet on myyty jo 60 maahan ja sen kansainvälinen festivaaliensi-ilta on lokakuussa maineikkaalla Varsovan elokuvajuhlilla. Halonen on myös DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaalin perustaja ja sen ensimmäinen festivaalijohtaja.   Olavi Virta Olavi Virta Olavi Virta on elokuva Suomen kaikkien aikojen suosituimmasta laulajasta. Miehestä, jonka unelman sota katkaisi, miehestä, joka nousi köyhyydestä huipulle ja Suomen kansan rakastamaksi esiintyjäksi niin estradeilla kuin elokuvissakin ja joka menetti lopulta kaiken muun paitsi ainutlaatuisen äänensä. Se on elokuva miehestä, joka rakasti kauniita naisia ja jota kauniit naiset rakastivat. Miehestä, joka nautti vauhdista, amerikkalaisista autoista, aplodeista ja alkoholista. Koko sodanjälkeinen Suomi halusi kiihkeästi unohtaa ankeat ajat – tanssia, juhlia, unelmoida ja rakastaa. Tähän tarpeeseen Olavi Virta vastasi. Syntyi sadoittain levytyksiä ja ikivihreitä lauluja. Tuo elämänjanoa kiihkeänä sykkivä ajanjakso, viisikymmenluku uusine tuulineen, muutti koko maailman - myös Suomen. Huikealla menestyksellä on kuitenkin myös aina hintansa. Kun uudet ajat toivat tullessaan uudet tähdet, oli vanhojen aika astua sivuun. Vasta menetettyään kaiken, perheensäkin, Olavi Virta ymmärsi, että hänen elämänsä suurin rakkaus oli koko ajan ollut siinä aivan lähellä, mutta silloin kaikki oli jo liian myöhäistä. Sairastuttuaan vakavasti, opetteli Olavi Virta uudelleen kävelemään, puhumaan ja laulamaan. Hän nousi estradille keppiinsä nojaten, halveksivan yleisön pilkatessa ja nauraessa, mutta kun hän alkoi laulaa, yleisö hiljeni, ja kyyneleet kimalsivat kuulijoiden silmissä. Mestari oli palannut, vielä kerran. Tyhjiö Tyhjiö Eeron (Tommi Korpela) kirjailijanura on tukevassa laskussa, ja uuden romaanin kirjoittaminen sakkaa pahasti. Pihla (Laura Birn) on kunnianhimoinen näyttelijä kansainvälisen läpimurron kynnyksellä. Kumpikaan ei ole valmis tinkimään urastaan, vaikka parisuhde voi huonommin kuin koskaan. Eero päätyy erikoisiin ja epätoivoisiinkin ratkaisuihin saattaakseen uransa uudelleen lentoon. Määrätietoinen Pihla päättää sovittaa yhteen näyttelijäntyön ja uuden roolinsa tuoreena äitinä. Mutta mahtuvatko suuret suunnitelmat samaan suhteeseen? Eero ja Pihla etsivät tahoillaan vastauksia muun muassa Inarista, Havannasta ja Hollywoodista. Tyhjiö on Aleksi Salmenperän (mm. Jättiläinen 2016, Häiriötekijä 2015) kipeällä tavalla riemukas elokuva onnistumisen hinnasta ja epäonnistumisen tuskasta. Se nauraa lämmöllä työnteon ja taiteen totisuudelle sekä hetkille, jolloin toinen ei vain tajua. Clockwork Orange Clockwork Orange KINO CULT on luontevaa jatkoa loppuvuonna 2017 esitetyille BLADE RUNNER - FINAL CUT, ROCKY HORROR PICTURE SHOW ja GODFATHER -näytöksille. Lajityypit eivät tässä sarjassa määrää vaan paikkansa valkokankaalla ottavat sellaiset elokuvat jotka eivät ole aikoihin saaneet siihen mahdollisuutta. Kino Cult -näytökset nähdään lauantai-iltaisin kerran kuussa ja tarjonta tulee olemaan erittäin laadukasta. Näytöksen alussa paljastuu aina seuraava Kino Cult -elokuva. lauantaina 17.11. klo 20.30 Stanley Kubrick: CLOCKWORK ORANGE   Elokuvat nähdään digikopioina ilman tekstityksiä ellei toisin mainita. Liput 8€