Takaisin valoon

Takaisin valoon kertoo suomalaisnaisesta, jonka vapaus riistetään. 25-vuotias Marissa käy läpi uskomattoman taistelun pysyäkseen hengissä, selviytyäkseen turvaan - ja lopulta säilyttääkseen ihmisyytensä.  Elokuvan tarina kertoo ihmiskaappausten hämärästä maailmasta, sekä sieltä selvinneen työläästä prosessista koota minuutensa uudelleen, samoin kuin koko ihmisyytensä pala palalta. Traumaattisen kokemuksen jälkeen voi Marissan mielestä päästä valoon, kun ei jää kiinni vihaan ja katkeruuteen. 

Elokuva on lajityypiltään dramatisoitu dokumenttielokuva, eli se liikkuu sekä dokumentti- että fiktioelokuvan ilmaisualueilla.

OHJAAJAN SANA

Päähenkilö Marissa on sympaattinen nuori nainen, joka rankoista kokemuksistaan huolimatta on oppinut luottamaan taas ihmisiin. Marissa otti yhteyttä nähtyään elokuviani ja kysyi olisinko kiinnostunut kertomaan hänen tarinansa, jota ei oltu aiemmin tuotu julkisuuteen. Kuunneltuani häntä koin tärkeäksi tarttua aiheeseen.

Takaisin valoon kertoo vapauden riiston uhriksi joutuneen Marissan traumaattisista kokemuksista sekä siitä, kuinka hän kuitenkin lopulta selviytyy.  Sen seurauksena ja rankoista kokemuksista huolimatta, on Marissa pystynyt uudistamaan ajatteluaan, joka on auttanut hänen eheytymisprosessissaan. Hän kokee ja uskoo että rakkaus voittaa vihan ja anteeksianto katkeruuden ja tuota viestiä hän haluaa välittää myös muille oman tarinansa kautta. Marissa on pyrkinyt pitämään tiukasti kiinni myös omasta ihmisyydestään:  ”Vaikka vapauteni vietiin, ei kukaan pystynyt rikkomaan sieluani”.

Elokuvassa korostuu yllä olevien teemojen ohella avun saamisen tärkeys, ympärillä olevien ihmisten sinnikkään toiminnan ja tuen merkitys sekä vastuu toisesta ihmisestä.

Tarina antaa mahdollisuuden myös taustoittaa vapauden riiston ja ihmiskaupan mekanismeja sekä lisätä tietoisuutta siitä miten ja mistä voi kaltoin kohdeltuna hakea apua ja sitä myös saada.

Marissan tarina on ainutlaatuinen esimerkki vaikeuksien kohtaamisesta ja henkisen kasvun mahdollisuuksista ahdistavasta ympäristöstä huolimatta. Vastakkain asettelun ja katkeruuden värittämässä maailmassa Marissan pyrkiminen anteeksiannon kautta takaisin valoon vie ajatukseni ihmisyyden peruspilareihin ja valon ylläpitämisen tärkeyteen.

Nämä teemat ja ajatukset tekevät tästä aiheesta minulle tärkeän ja toivottavasti kiinnostavan myös yleisölle; katsottavaksi, pohdittavaksi ja jokaisen oman arvomaailman peiliksi.

OHJAAJA JA KÄSIKIRJOITTAJA

Arto Halonen on elokuvaohjaaja, joka tunnetaan yhteiskunnallisesti kantaaottavista aiheistaan. Haloselle myönnettiin vuonna 2005 Suomi-palkinto, vuonna 2010 Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto sekä Euroopan Unionin humanitaarinen palkinto vuonna 1998. Halonen on palkittu myös valtakunnallisella mielenterveyspalkinnolla sekä ensimmäisenä kulttuurialan edustajana Suomen sosiaali- ja terveys Ry:n valtakunnallisen kansalaistoiminnan palkinnolla.

Halosen dokumenttielokuvat ovat herättäneet paljon yhteiskunnallista keskustelua ja ne ovat saaneet lukuisia kansainvälisiä palkintoja. Halosen dokumenttielokuvista Taivasta vasten (2000), Pavlovin koirat (2005) ja Pyhän kirjan varjo (2007) saivat maailmanensi-iltansa maineikkaan Amsterdamin dokumenttielokuvafestivaalin (IDFA) pääkilpailusarjassa. Pavlovin koirat ja Pyhän kirjan varjo esitettiin myös New Yorkin Modernin taiteen museon (MoMA) arvostetulla Documentary Fortnight –festivaalilla. Pyhän kirjan varjo valittiin ensi-iltansa jälkeen noin 120:lle kansainväliselle festivaalille ympäri maailmaa, ja se oli myös ehdolla Euroopan elokuva-akatemian parhaan dokumenttielokuvan palkinnon saajaksi.

Dokumenttielokuvat  Karmapa – Jumaluuden kaksi tietä (1998) ja Sinivalkoinen valhe (2012) saivat myös kansainvälisen ensi-iltansa Amsterdamin IFDA:n ”Reflecting Images” ja ”Masters” -sarjoissa.  Muita Halosen tunnettuja ja palkittuja dokumenttielokuvia ovat mm. Ringside (1992), Tynnyrimies (2004), Magneettimies (2009) ja viimeisimpänä Valkoinen raivo (2015). Thessalonikin kansainvälinen dokumenttielokuvafestivaali palkitsi Halosen vuonna 2008 yhtenä aikansa merkittävimmistä eurooppalaisista dokumenttielokuvan kehittäjistä.

Halosen ensimmäinen teatterilevitykseen tullut pitkä fiktioelokuva Prinsessa (2010) on palkittu festivaaleilla eri puolilla maailmaa. Prinsessa keräsi yli 300 000 katsojaa kotimaisissa elokuvateattereissa, mikä teki siitä yhden vuosikymmenen katsotuimmista suomalaisista elokuvista. Halosen toinen pitkä fiktioelokuva Isänmaallinen mies (2013) oli esillä mm. Seattlen ja Varsovan elokuvajuhlilla ja se myytiin 25 maahan.  Halosen viimeisin pitkä fiktioelokuva on kansainvälinen yhteistyöelokuva, psykologinen trilleri The Guardian Angel - Suojelusenkeli (2018). Elokuvaa tähdittävät maailmalla tunnetut näyttelijät Pilou Asbæk, Josh Lucas ja Rade Šerbedžija sekä suomalainen Sara Soulié. Elokuvan esitysoikeudet on myyty jo 60 maahan ja sen kansainvälinen festivaaliensi-ilta on lokakuussa maineikkaalla Varsovan elokuvajuhlilla.

Halonen on myös DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaalin perustaja ja sen ensimmäinen festivaalijohtaja.