Koivikko

Raskaan, sodan lopputilitystä kuvaavan ”Maisema taistelun jälkeen” (1970) Wajda siirtyi Jarosław Iwaszkiewiczin seesteisempiin maisemiin. ”Koivikko” on kirjoitettu v. 1932, se sijoittuu maaseudulle ajattomaan aikaan ja paikkaan, pysähtyneeseen maailmaan. Tarinan teemat ovat kirjailijalle tuttuja: kuoleman kaikkialla häilyvä läsnäolo, elämää varjostava ajatus sen päättymisestä. Ainoa tapa vastustaa sitä on rakkaus; jos ei romanttinen, niin sitten edes fyysinen.

Veljeksistä nuorempi Stanisław (Olgierd Łukaszewicz) palaa kotitaloonsa metsänvartijana toimivan Bronisławin (Daniel Olbrychski) luo. Hän sairastaa keuhkotautia, ja on tullut kotiin kuolemaan. Stanisławin elämänjano on suunnaton; taloon lainataan piano, vajasta kaivetaan polkupyörä ja hänellä riittää silmää myös naapurin Malinan (Emilia Krakowska) suuntaan. Talossa asuu äskettäin leskeksi jäänyt, surutyötä tekevä Bronisław pienen tyttärensä kanssa. Kontrasti veljesten maailmojen välillä ei voisi olla suurempi.

Miesten välinen jännitteinen suhde saa uutta sähköä Malinan kautta. Nainen tuo Stanisławin elämään iloa, ja hetkeksi ihan oikeaa rakkautta. Heidän suhteensa sytyttää kipinän Bronisławin mielessä, ja tämäkin alkaa tuntea vetoa naista kohtaan. Tällä ei ole mitään rakkautta vastaan, sitähän ei koskaan voi olla liikaa.

”Koivikko” osoittaa, että Wajda osaa kertoa myös intiimejä tarinoita, siinä mielessä se oli tärkeä askel hänen urallaan. Ohjaaja siirtyi poliittisten, kansallisia myyttejä käsittelevistä elokuvistaan kohti universaaleja, ajattomia, ihmisen olemassaoloa luotaavia teemoja.

Haaste ei ollut vähäinen.