Jokikyttä

Pittsburghia riivaa sarjamurhaaja. Tom Hardy (Bruce Willis) on viskattu jokipartioon hänen epäiltyään julkisesti tappajan olevan poliisi. Moista ei katsota hyvällä, etenkään kun Hardyn perheessä monet ovat poliiseja. Virallisesti asiaa ei saa tutkia, mutta epävirallisestihan nämä keikat tällaisissa elokuvissa vedetään. Mukana kuviossa on myöskin tyypilliseen tapaan uusi pari, Jo (Sarah Jessica Parker), josta Hardy ei alkuun ole yhtään ilahtunut. Tutkinnan varjona seuraa Hardyn lojaalius sukuaan ja kollegoitaan kohtaan. Ei epäilyjä voi villaisellakaan painaa vaan eteenpäin on mentävä välirikkojen uhallakin, ja niitähän kyllä seuraa Hardyn jäljittäessä murhaajaa Jon avustuksella.

Ohjaaja Rowdy Herringtonin filmografiasta löytyy vain yhdeksän elokuvaa, mutta niihin lukeutuu myös Road House, joten kokonaisuus on jo sen myötä rutkasti vaikuttavampi kuin monella muulla. Jokikytästä hän ei ole yrittänyt tehdä millään tavoin maata mullistavaa poliisi-/toimintaelokuvaa. Se kuitenkin tarjoilee hauskaa ja osin jännittävääkin viihdettä eikä karta mielipuolisen murhaajan ronskeja otteitakaan. Joki on elementtinä tervetullutta vaihtelua kaupungin kaduille, vaikka takaa-ajoja toki myös autoilla suoritetaan. Uusintakuvauksista huolimatta – tai sitten niiden ansiosta – elokuvasta on saatu leikattua varsin sujuvasti kulkeva. Autenttisen oloisten tapahtumapaikkojen ja liioittelemattomien toimintakohtausten myötä Jokikyttä kohoaa pykälän verran paremmaksi kuin monet lajityyppitoverinsa. Siitä huolimatta voinee epäillä, että Bruce Willisin roolitus lienee ollut jonkin kokoisena syynä siihen, että elokuva ylipäätään on saanut teatterilevityksen eikä päätynyt suoraan videolle.