Dead Man

Dead Man, Yhdysvallat, Saksa 1995 • Johnny Depp, Gary Farmer, John Hurt, John North, Robert Mitchum • KAVI 35 mm • suom. tekstit • K16 • 121 min

Jim Jarmuschin Dead Man on hätkähdyttävä mustavalkoinen lännenelokuva. Äskettäin orvoksi jäänyt kirjanpitäjä nimeltä William Blake (Johnny Depp) matkustaa junalla Clevelandista metallitehtaaseen, joka sijaitsee kaupungissa nimeltä Machine. Hän torkahtelee ja herää matkatoverien ampuessa ikkunasta puhveleita. Sellaista sattui 1870-luvulla, kun hallituksen tavoitteena oli nujertaa intiaanit tuhoamalla heidän elinkeinonsa.

Dead Man on sukua Jarmuschin road-elokuville ja elokuville, joissa on muukalaisen näkökulma. Merkittävää kyllä "muukalainen" on nyt Nobody, alkuperäinen amerikkalainen. Dead Man on harvoja elokuvia, jotka kyseenalaistavat lännenelokuvan perusteet. Näkemys on muutenkin synkempi ja pelottavampi kuin Jarmuschin edellisissä elokuvissa. Vaikka se sijoittuu 1800-luvulle, se kommentoi myös 1990-luvun Amerikkaa. Ohjaaja on tutkinut aikakautta huolella, ja hänen tulkinnassaan on kuin onkin sukua runoilija William Blaken apokalyptisille näyille. Hylätessään vallitsevat väkivallan kuvauksen keinot hän mietiskelee mieluummin kuoleman suhdetta luontoon. Runollisessa avainkohtauksessa eksynyt Blake painautuu kuolleen peuranvasan viereen.

Improvisoidun minimalistisen musiikin on luonut Neil Young. Robby Müllerin upeaa mustavalkokuvausta rytmittävät himmennykset ja pimennykset. Jarmusch on sanonut, että elokuvan outo, hidas rytmi on Mizoguchin ja Kurosawan innoittamaa. Se tarjoaa ryppään metaforia: elämä on matka (Blaken vaelluksesta tulee tahattomasti henkinen etsintäretki), valkoinen mies on kuollut mies, runous on jotakin mitä valkoinen Amerikka ei tunne eikä voi ymmärtää.